Vladimir Putin pitää viljamarkkinaa panttivankinaan

Vuosien vakaan kehityksen jälkeen maailman viljamarkkinoilla on eletty tänä vuonna melkoista rallia. Syy on tietenkin Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan. Sota pysäytti lähes puolet maailman viljanviennistä ja syöksi hinnat hurjaan nousuun. Taustalla oli jo vuosia jatkunut kehitys, jossa viljan tuotanto ei ole riittänyt kattamaan kysyntää maailmassa.

Korkeimmillaan toukokuussa leipävehnän hinta hipoi 450 euroa tonnilta eurooppalaisissa viljapörsseissä. Nyt huippuhinnoista on tultu selvästi alas. Viime viikolla hintoja pudotti tieto Venäjän, Ukrainan ja Turkin tekemästä sopimuksesta, joka mahdollistaisi Ukranalaisen viljan viennin Venäjän asettaman merisaarron läpi.

Vain päivä sen jälkeen, kun sopimus vientikäytävästä oli solmittu, Venäjä teki ohjusiskun Ukrainan tärkeimpään viljanvientisatamaan Odessaan. Presidentti Vladimir Putin rikkoi näin sopimuskumppaneiden luottamuksen ennen kuin allekirjoitusten muste oli kuivunut. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov puolestaan suuntasi saman tien Ukrainan ja Venäjän viljasta riippuvaisiin Afrikan maihin todistamaan, miten Venäjä ei missään tapauksessa ole halunnut kärjistää ruokakriisiä ja kiihdyttää inflaatiota.

Kaikesta päätellen Venäjä jatkaa viljan käyttöä aseena Ukrainaa ja läntistä yhteisöä vastaan. Viljan vienti on Ukrainan talouden kulmakivi. Ilman riittävää vientikapasiteettia maa ei voi rahoittaa sotaa, eikä jälleenrakentaa yhteiskuntaansa. Viljan hinnan nousu hyödyttää Venäjää suoraan sen omien vientitulojen kasvuna. Venäjä voi myös ostaa liittolaisia muun muassa Lähi-Idästä tarjoamalla edullisia vientisopimuksia.

Toistaiseksi viljamarkkinat ovat reagoineet rauhallisesti Venäjän sopimusrikkomuksiin. Optimismia lisää myös se, että Ukraina on lännen avustuksella onnistunut avaamaan vaihtoehtoisia reittejä viljalle. Näiden kautta kulki kesäkuussa lähes puolet sotaa edeltävästä vientimäärästä. Selvää on kuitenkin, että Putiniin ei voi luottaa. Jos Venäjä jää sotilaallisesti alakynteen, se iskee luultavasti vielä häikäilemättömämmin Ukrainan viljavarastojen kimppuun.

Vakavasta ruokapulasta kärsivien ihmisten määrä on lisääntynyt rajusti ensin koronan ja nyt Ukrainan sodan takia. Heidän ainoa toivonsa on, että niin Ukrainan kuin Venäjänkin vilja löytäisi tiensä markkinoille. Satonäkymät vaikuttavat onneksi hyviltä eri puolilla maailmaa.

Ruokakriisi osoittaa armottomalla tavalla ruokaomavaraisuuden merkityksen. Putinin ihailema Neuvostoliitto oli 1980-luvulla maailman suurin vehnän tuoja. Jättiläisvaltio ei kyennyt ruokkimaan edes omia kansalaisiaan, mikä osaltaan johti sosialistisen järjestelmän romahdukseen. Viljelyalaltaan paljon pienemmästä Venäjästä on viime vuosina tullut maailman suurin vehnän viejä. Se on tapahtunut määrätietoisilla investoinneilla maataloustuotantoon. Tuhoamalla Ukrainan peltoja ja viljavarastoja muun maailman riippuvuus Venäjästä kasvaa entisestään.

Venäjä ei ole ainoa maatalouteen investoinut maa. Kiina on kasvattanut maatalouden tukea vauhdilla, kun länsimaissa tukien osuus on jatkuvasti alentunut. Ruokaturvan perustaminen markkinatalouteen ja vapaakauppaan on viimeistään nyt osoittautunut strategiseksi virheeksi. Onneksi maataloustukia ja tuontisuojaa ei ole länsimaissakaan kokonaan poistettu. Euroopan Unioni on ruokaturvan näkökulmasta paras alue maailmassa, vaikka ilmastonmuutos uhkaakin eteläisen Euroopan tuotantoalueita.

Maatalous pitää nähdä energian kaltaisena strategisena toimialana, joka tarvitsee vakautta ja investointeja. Investoinnit ruuan tuotantoon ovat myös paras lääke inflaation hillitsemiseksi.