Orpo sohaisi muurahaispesää

Tuore maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo (kok.) on törmännyt heti kättelyssä suomalaisen hallintokulttuurin erikoisuuksiin. Kun maa- ja metsätalousministeriö yrittää hallinnoida luonnonvarojen järkevää ja kestävää käyttöä, naapurissa oleva ympäristöministeriö heittää kapulaa rattaisiin minkä ehtii.

Vastakkainasettelu kiusaa Orpoa. Orpo ehdottikin tämän lehden (MT 25.8.) haastattelussa, että ministeriöt pitäisi yhdistää. Ajatuksena tulisi olla, ei vastakkainasettelu, vaan yhteisen sävelen löytäminen.

Orpo muistutti, että Suomi on luonnonvarojen suurvalta ja Suomi menestyy käyttämällä luonnonvarojaan. Siihen pitää hyväksyä myös elinkeinotoiminta.

Ympäristöministeriön ja MMM:n vastakkainasettelu, johon Orpo on törmännyt, on yleisesti tunnettu asia. Kysymys ei ole vain kahden hallinnonalan välisestä kilpailusta vaan myös poliittisesta ja ideologisesta vastakkainasettelusta.

Ympäristöministeriö perustettiin aikoinaan pitkän poliittisen kädenväännön jälkeen. Ympäristöhallinnon eriyttämisestä omaksi yksikökseen oli olemassa laaja poliittinen ymmärrys. Kiistakapulaksi nousi kuitenkin ministeriön laajuus.

Kädenväännön voittivat ison ministeriön kannattajat. Ympäristöministeriöön alettiin kerätä kaikkia mahdollisia tehtäviä eri hallinnonaloilta soidensuojelusta asuntoasioihin asti. Ympäristöministeriö unohti roolinsa erityisministeriönä ja ryhtyi taustavoimiensa avulla hamuamaan superministeriön asemaa valtiovarainministeriön tapaan.

Eräänlainen huipennus saavutettiin, kun pyrkimys superministeriöksi kirjattiin Kataisen hallituksen ohjelmaan.

Kataisen ja Stubbin hallituksissa ympäristöministeriö on ollut vihreiden läänitys ja nämä ovatkin käyttäneet hallintokoneistoa riemurinnoin ajaakseen omia poliittisia tavoitteitaan.

Hallituksen sisällä monet luonnonvaroja koskevat kysymykset ovat kulminoituneet MMM:n ja YM:n välisiksi kiistoiksi. Kuvaavin ja ehkä myös huvittavin tapaus oli se, kun ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) esti maa- ja metsätalousministeriön nimen muuttamisen ruoka- ja luonnonvaraministeriöksi.

Orpon esitys hallinnon järkeistämisestä on saanut tukea monilta tahoilta, kuten MTK:lta, joka on jo aiemmin puhunut luonnonvaraministeriön puolesta. Myös keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ilmoitti kannattavansa esitystä.

Esitystä on myös vastustettu jyrkästi. Ympäristöministeri Ville Niinistö tyrmäsi esityksen sanomalla, että tarvitaan riippumaton ympäristöviranomainen, jonka tehtävänä on puolustaa suomalaisten terveyttä, ympäristön tilaa ja lajien tulevaisuutta.

SDP:n lehti Demokraatti palasi jopa 1950-luvun unohtuneisiin äänenpainoihin ja ehdotti koko MMM:n lakkauttamista. MMM on lehden mukaan muinaisjäänne jostakin 1900-luvun alusta.

Maatalous herättää siis edelleen tunteita 2000-luvun Suomessa tavalla, jota voi pitää vähintäänkin yllättävänä.

Suomi tarvitsee hyvän ympäristöhallinnon. Sen pitää keskittyä kuitenkin varsinaiseen tehtäväänsä, johon kuuluu erityisesti ympäristölupien hallinnointi.

Ympäristöhallinto tarvitsee kipeästi tehostamista, hitaan lupabyrokratian purkamista ja uudenlaista palveluasennetta kansalaisia kohtaan. Ympäristöhallinnon on oltava palvelija, ei koppava komentelija.

Ympäristöministeriöstä pitää siirtää pois sinne kuulumattomat osat, kuten asuntoasiat oikeaan paikkaansa.

Suomen luonnonvaroja on käytettävä kestävällä tavalla. Energiapolitiikassa on jo nähty, miten kalliiksi väärä politiikka voi tulla. Suomeen tuodaan vuosittain kivihiiltä miljardilla eurolla vuodessa, vaikka meillä on runsain mitoin kotimaisia energialähteitä.

Orpon järkeistämisesitys ei ehdi toteutua tämän hallituksen aikana. Seuraavan hallituksen pitää hoitaa asia.