Nyt on aika puhua Suomen roolista Natossa

Presidentti Sauli Niinistö tapasi Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoganin perjantaina. Kuva: Burhan Ozbilici

Suomen liittyminen sotilasliitto Naton jäseneksi näyttää lopulta varmistuneen, kun Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ilmoitti perjantaina maan ratifioivan Suomen jäsenyyden ennen toukokuussa pidettäviä parlamenttivaaleja. Unkarin parlamentin odotetaan omalta osaltaan ratifioivan sopimuksen vielä tässä kuussa.

Suomen Nato-prosessi on ollut nopea, vaikka ei välttämättä siltä tunnu. Jäsenyys näyttää toteutuvan alle vuoden kuluessa hakemuksen jättämisestä. Suomen ja suomalaisten ulko- ja turvallisuuspoliittinen uudelleenarvio oli sitäkin nopeampi. Natoon liittymisestä tuli selviö vain viikkojen kuluessa siitä, kun Venäjä aloitti hyökkäyksensä Ukrainaan runsas vuosi sitten.

Nato-tiellä on ollut kuoppansa. Välillä kyse on ollut arvottomasta näytelmästä, jossa tahtipuikkoa ovat heiluttaneet Turkin ja Unkarin itsevaltaiset johtajat. Osa tätä oli myös presidentti Sauli Niinistön perjantain vierailu Turkissa mahtipontisine seremonioineen. Erdoğanille kyse on koko ajan ollut vaalikampanjoinnista ja suuren luokan iltalypsystä. Unkarin Viktor Orban on harrastanut samaa pienemmässä mittakaavassa. Puheet uudesta suomettumisesta Turkin suuntaan ovat liioittelua. Kuluneen vuoden käänteet ovat kuitenkin osoitus kansainvälisen politiikan todellisuudesta ja pienen maan asemasta siinä.

Ruotsin Nato-jäsenyyden kohtalo on tällä hetkellä vielä avoin. Suurella todennäköisyydellä Ruotsistakin tulee sotilasliiton jäsen lähitulevaisuudessa. Joka tapauksessa sotilaallinen yhteistyö niin Suomen ja Ruotsin, kuin Ruotsin ja Naton välillä tulee tiivistymään. Liittyminen eri aikaan ei ole ihanteellinen tilanne, mutta ei myöskään mikään erityinen ongelma. Venäjän mahdolliset reaktiot Suomen Nato-jäsenyyteen ovat saaneet paljon palstatilaa kuluneen vuoden aikana. Osin on menty liialliseen pelon lietsontaan. Venäjän kyvyt vastata sotilaallisesti Suomen liittoutumiseen ovat rajalliset, eikä suurempaa haluakaan ole toistaiseksi nähty.

Suomalaisten kannalta olennainen asia on, että maamme turvallisuus vahvistuu Nato-jäsenyyden myötä ja kynnys sotilaallisille toimille Suomea vastaan nousee. Samalla sitoudumme tukemaan sotilaallisesti muita Nato-maita, mikäli ne joutuvat hyökkäyksen kohteeksi. Sotilasliittoon kuuluvat maat jakavat pitkälti samat läntiset demokraattiset arvot. Arvoyhteisön vahvistaminen on entistä tärkeämpää, kun maailma liukuu kohti uutta kylmää sotaa Kiinan johtaman idän ja Yhdysvaltojen johtaman lännen välillä. Samalla on hyvä muistaa, että maailma ei ole mustavalkoinen ja myös Naton sisälle mahtuu meille vierasta ajattelua.

Lähivuodet Naton toimintaa määrittää Venäjän jatkuva hyökkäyssota Ukrainassa. Ajankohtainen haaste on riittävän sotateollisen tuotantokapasiteetin rakentaminen Eurooppaan, mikä mahdollistaa Ukrainan jatkuvan tukemisen. Sodan laajentumisen uhka ei myöskään ole poistunut. Kiinan presidentin Xi Jinpingin vierailu Moskovassa voi olla merkittävä käännekohta. Jos Kiina lähtee tukemaan Venäjää nykyistä voimakkaammin, ei sodan loppuminen ole näköpiirissä pitkään aikaan.

Tavallisen suomalaisen arki ei Nato-jäsenyydestä hetkahda. Puolustushallinnossa ja puolustusvoimissa muutos on isompi. Valtiojohdosta Nato-kokouksiin osallistuvan tasavallan presidentin asema ei ainakaan heikkene. Suomen kannattaa pyrkiä sotilasliitossa aktiiviseen rooliin. Nyt eduskuntavaalien alla on oikea aika puhua siitä, mitä se pitää sisällään. Natossa on hyvin erilaisia jäseniä. Kulunut vuosi on osoittanut, että yhdelläkin maalla voi yksimielisyyttä korostavassa päätöksenteossa olla iso paino.