Ilmastoteot ovat edelleen puhetta

Syksyn aikana Euroopan unionin eri elimissä on keskusteltu paljon ilmaston lämpenemisestä ja keinoista, joilla lämpenemistä voitaisiin hidastaa. Päähuomio on ollut hiilidioksidin sitomisessa. Avainasemaan ovat nousseet metsät.

Komissio ja Euroopan parlamentti ovat yrittäneet päästä yksimielisyyteen, kuinka paljon metsiä voidaan hakata, jotta hiilinielut eivät pienenisi. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, miten päästöjä voitaisiin vähentää. Näin siitä huolimatta, että hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä fossiilisten polttoaineiden merkitys on todella mittava.

Suomi on joutunut selittelemään omaa, uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa ilmasto- ja energiastrategiaansa. Ymmärrys suomalaista metsien hoitoa ja käyttöä kohtaan on lisääntynyt, mutta parantamisen varaa on edelleen.

Ymmärryksen lisääntyminen näkyy muun muassa siinä, että eri maiden ilmastopolitiikkaa vertailevan saksalaisen ympäristöjärjestön Germanwatchin tuoreessa rankkauksessa Suomi sijoittuu sijalle yhdeksän. Vuonna 2013 Suomen sijoitus oli 32, ja arvosana Suomen ilmastopolitiikalle oli heikko.

Vaikka Suomi pärjää vertailussa aikaisempaa paremmin, ei kehitys ole kaikilta osin ollut myönteistä. Suomi on päättänyt luopua kivihiilen käytöstä vuoteen 2030 mennessä. Hyvistä päätöksistä huolimatta kivihiilellä tuotetun sähkö osuus kasvoi viime vuonna 36 prosenttia. Tilastokeskuksen mukaan kivihiilen käyttö on lisääntynyt myös tänä vuonna kolme prosenttia.

Saksa haluaa esiintyä Euroopan ilmastopolitiikan edelläkävijänä, mutta käytäntö osoittaa aivan jotakin muuta. Toki tuuli- ja aurinkovoimaloita on rakennettu paljon, mutta energiantuotannossa maa uskoo vahvasti ruskohiileen. Uusiin ruskohiilivoimaloihin investoidaan edelleen myös muualla.

Saksassa on meneillään mittava energiakäännös, koska maa on päättänyt luopua ydinvoimasta vuoteen 2022 mennessä. Ydinvoimasta luopuminen on kuitenkin johtamassa siihen, että kivihiiltäkin haitallisemman ruskohiilen käyttö on lisääntynyt. Saksan sähköstä noin neljännes tuotetaan ruskohiilellä ja vajaa 20 prosenttia kivihiilellä. Ydinvoiman osuus on kahdeksan prosenttia. (MT 17.11.)

Samaan aikaan, kun hiilen käyttö lisääntyy, käydään kiivasta keskustelua siitä, mikä on uusiutuvaa energiaa. Euroopan parlamentissa uusiutuvan energian kestävyyskriteereistä vastaavan hollantilainen Bas Eickhoutin mielestä vain teollisuuden sivuvirrat, jätteet ja tähteet kelpaavat uusiutuvaksi energiaksi.

Tässä lehdessä olevassa haastattelussa Eickhout sanoo, ettei komission esityksellä biomassakestävyydestä ole mitään tekemistä kestävyyden kanssa (sivu 15). Ne ovat hänen mielestään "feikkikriteereitä", jotka on tehty Suomen ja Ruotsin hallitusten kanssa.

Eickhout puhuu niin sanotun kaskadiperiaatteen puolesta. Sillä tarkoitetaan sitä, että puuta ohjataan sinne, missä siitä saa korkeimman jalostusarvon. Puuta saisi käyttää energiaksi vain, jos se ei kelpaa mihinkään muuhun. Suomen metsien käytön kannalta Eickhoutin esitys ei ole ongelma, koska kaskadiperiaate on meillä ollut käytössä jo pitkään. Puusta menee energiaksi se osuus, joka ei kelpaa sahoille ja sellutehtaille. Tukkipuuta ei meillä polteta.

Sen sijaan, että Euroopassa käytetään energiaa siihen, että ollaan huolestuneita metsien hiilensidonnasta, pitäisi keskustella siitä, miten päästöjä voidaan vähentää.

Eichout on oikeassa, että kaikilla sektoreilla pitää tehdä uhrauksia päästöjen vähentämiseksi. Päästöt eivät kuitenkaan vähene pelkällä puheella. Uusiutuvan energian käyttöä pitää lisätä ja fossiilisten polttoaineiden käyttöä vähentää. Kivi- ja ruskohiilestä on hyvä aloittaa.