Fennovoiman hankkeen aika käy tiukoille

Fennovoiman ydinvoimalatyömaan valmistelut ovat jo täydessä käynnissä. Kuva: Petteri Löppönen/Fennovoima

Pyhäjoelle ydinvoimalaa suunnittelevan Fennovoiman tie on ollut mutkikas, eikä se näytä oikenevan lupahaun eräpäivän lähestyessäkään.

Viime vaalikaudella hallitus ja eduskunta linjasivat, että voimalayhtiön omistuksen on oltava vähintään 60-prosenttisesti kotimaisissa käsissä. EU- tai Eta-maa katsotaan tässä "kotimaaksi".

Omistusehdon pitää täyttyä voimalan rakentamislupaa haettaessa, ja lupa taas on haettava viimeistään ensi tiistaina.

Aiottu osakaspohja mureni keskiviikkona, kun valtion enemmistöomistama Fortum ilmoitti, ettei se olekaan vielä valmis sitoutumaan Fennovoiman voimalaprojektiin. Ennen sitoutumista Fortum haluaa lopullisen varmistuksen omistuksilleen Luoteis-Venäjän vesivoimasta.

Fortumin ilmoitus on iso vastaisku suurelle energiainvestoinnille. Jos Fennovoimalla ei ole takataskussaan korvaavaa ja ehdot täyttävää omistajaa, sille tulee todella kiire järjestää sellainen.

Yhtiö on vakuutellut, että sopiva omistaja löytyy. Muussa tapauksessa tiukat lupaehdot saattaisivatkin kaataa koko voimalahankkeen.

Fennovoimassa on mukana lukuisa määrä kotimaisia, sähköä tarvitsevia toimijoita – yrityksiä, kuntia ja energiayhtiöitä. Oma ydinvoimala pienentäisi osakkaiden sähkön hintaan ja saatavuuteen liittyviä riskejä.

Hanke on myös Suomen suurimpia yksittäisiä investointeja. Sen käynnistymiseen liittyy toiveita työpaikoista, tuotannosta sekä Suomen energiaomavaraisuuden noususta. Työmaa-alueen rakentaminen on jo täydessä vauhdissa.

Ydinvoima on poliittisesti kuuma aihe. Voimalalupien ja niiden uusimisen vuoksi vihreät on 2000-luvulla lähtenyt jo kaksi kertaa hallituksestakin.

Venäläisen Rosatomin mukaantulo sekä laitostoimittajaksi että osaomistajaksi on tehnyt Fennovoiman hankkeesta myös ulkopoliittisen.

Vyyhti on monimutkainen ja sen säikeet ulottuvat myös Ukrainan sotaan ja sitä seuranneeseen Venäjän ja länsimaiden suhteiden jäätymiseen. Venäjä ja EU jatkoivatkin tällä viikolla toisiinsa kohdistamia pakotteita. Ilmapiiri yhteishankkeille ei ole paras mahdollinen.

Ulkopoliittisista ulottuvuuksista huolimatta voimalahankkeissa ja -kaupoissa kyse on ennen kaikkea Suomen ja Venäjän välisestä energia- ja kauppapolitiikasta. Eduista ja voimasuhteista toki niissäkin mitellään.

Venäläinen Rosatom tarvitsee Pyhäjoen ydinvoimalan näytöksi siitä, että se kykenee voimalarakentamiseen korkeiden laatu- ja turvallisuusvaatimusten oloissa. Se tietäisi yhtiölle mahdollisesti uusia voimalakauppoja.

Fortum tiesi ratkaisevan roolinsa Pyhäjoen hankkeessa ja Rosatomin merkityksen havittelemansa TGC-1 -yhtiön omistajana. Siksi se pystyi koplaamaan Fennovoimaan osallistumisensa vesivoimaloiden hankinnan onnistumiseen. Kytkykauppa ei näytä onnistuvan ajoissa.

Kuvioon kenties kuului sekin, että kesken neuvotteluiden Rosatom kertoi julkisesti halunsa huolehtia myös Fortumin Loviisan ydinlaitoksen tulevasta uusimisesta. Ehkä ilmassa on pientä nokittelua.

Fennovoiman lupa-asiassa paineita kohdistuu myös Suomen hallitukseen. Elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.) pitää silti tiukasti kiinni ensi tiistain takarajasta – lipsuminen siitä olisikin poliittisesti vaikeaa.

Lähipäivät näyttävät, mikä Pyhäjoen voimalan kohtalo lopulta on. Hankkeen kaatuminen olisi tietysti voitto ydinvoiman vastustajille, mutta jättäisi paljon auki Suomen energiapolitiikassa.

Kävipä asiassa lopulta kuinka hyvänsä, Fennovoiman hanke käy jo nyt esimerkiksi ydinvoiman rakentamisen poliittisista ja taloudellisista haasteista. Ehkäpä se kannustaa jatkossa investoimaan enemmän kotimaiseen bioenergiatuotantoon.