Jäseniä kohdeltava EU:ssa tasapuolisesti

Kuluvan syksyn aikana EU:ssa on keskitytty vahvasti metsäasioihin. Vaikka EU:lla ei olekaan yhteistä metsäpolitiikkaa, ovat metsäasiat nousseet ilmastopolitiikan yhteydessä päätöksenteon keskiöön.

Hollantilainen, vihreitä edustava europarlamentaarikko Bas Eickhout kertoi Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa, miksi metsät ovat nousseet tärkeään rooliin. Eickhoutin mielestä ilmasto- ja metsäpolitiikkaa ei voi erottaa niin kauan kuin metsiä käytetään ilmastotoimissa. (MT 22.11.)

Metsien rooli ilmastopolitiikassa on tärkeä. Eri asia on, miten eri jäsenmaita ja niiden metsiä kohdellaan yhteisen hiilensidontataakan jakamisessa. Syksyn aikana on tullut selväksi, että ilmastopolitiikkakin on EU:ssa vahvasti pelkkää politiikkaa ja omien etujen ajamista. Velvollisuudet halutaan sysätä toisten harteille.

Tämä on näkynyt muun muassa maankäytön ja metsätalouden lulucf-säädösneuvottelujen yhteydessä.

Euroopan komission, parlamentin ja ministerineuvoston kannat lulucf:ään ovat erilaiset. Näiden tavoitteiden yhteensovittaminen kolmikantaneuvotteluissa on osoittautunut hankalaksi, koska kaikki haluavat pitää tiukasti kiinni kannoistaan. (MT 24.11.)

Suomi oli tyytyväinen parlamentin linjaukseen, mutta puheenjohtajamaa Viron johtamassa neuvostossa Suomen tavoitteille tuli paha takaisku. Suomi putosi niin sanottujen metsäisten maiden joukosta.

Viro, Latvia, Slovenia ja Itävalta saavat neuvoston esityksen mukaan hakata metsiään suhteellisesti enemmän kuin Suomi ilman velvoitetta kompensoida hakkuitaan muina päästövähennyksinä tai ostamalla päästöoikeuksia.

Neuvotteluihin parlamentin edustajana osallistunut europarlamentaarikko Nils Torvaldsin (r.) mielestä tilanne on vakava. Hänen mukaansa nyt ollaan tilanteessa, jossa Suomen metsien hiilinielu on osittain jaettu muille maille.

Asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisenkin (kesk.) mielestä erilaisten kantojen yhteensovittaminen ei ole helppoa.

Torvaldsin mielestä tilanne on kestämätön ja ristiriidassa jäsenmaiden tasa-arvoisen kohtelun kanssa, eikä Suomi saa itse päättää metsäresursseistaan.

Suomen kohtelu on epäoikeudenmukaista, koska tulevaisuudessakin metsiemme kasvu ylittää hakkuut reilusti. Metsät ovat jatkossakin mittava ja kasvava hiilinielu, vaikka hakkuita lisättäisiin suunnitellulla tavalla.

Luonnonvarakeskuksen tuoreen laskelman mukaan Suomen metsät kasvavat noin 110 miljoonaa kuutiometriä vuodessa ja puun poistuma on noin 82 miljoonaa kuutiota. Ruotsissa poistuma on vuotuisen kasvun suuruinen ja Itävallassa on noin 90 prosenttia. Yhteensä kymmenessä Euroopan maassa hakataan metsien vuotuisesta kasvusta suurempi osuus kuin Suomessa. (MT 22.11.)

Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (kesk.) mukaan lulucf:stä täytyy saada ratkaisu, joka mahdollistaa Suomen hakkuutavoitteet. Jos tällaista ratkaisua ei kolmikantaneuvotteluissa synny, on Lepän mukaan selvää, että Suomi vie asian pääministeritasolle.

Eurooppalaisessa ilmastopolitiikassa metsien merkitys hiilen sidonnassa korostuu. Keskustelussa menevät kuitenkin sekaisin metsien hiilensidontakyky ja hiilivarasto. Hyvin hoidettu kasvava metsä on tehokas hiilinielu, mutta rämettyvä ja lahoava metsä ei suinkaan ole edes hiilivarasto vaan hyvä kasvualusta tuhohyönteisille ja päästölähde.

Ilmastokeskustelussa ei puhuta siitä, että paras ja tehokkain hiilivarasto on raakaöljy sekä rusko- ja kivihiili. Niiden käytön vähentäminen pitää olla EU:n ilmastopolitiikan kärkihanke. Tässä on monella EU-maalla näytön paikka.

EU:n hyväksyttävyyden kannata päätösten pitää olla jäsenmaiden kesken tasapuolisia ja oikeudenmukaisia.