Maaseudun kyyti uhkaa kylmetä

Monilla maaseutupaikkakunnilla on seurattu henkeä pidätellen, miten uusi hallitus – ja erityisesti liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) – toteuttaa ohjelmaansa.

Berner on osoittautunut hallituksen rautarouvaksi, joka edistää hymyillen mutta määrätietoisesti hallitusohjelmaa, vaikka palaute maakunnista ja keskustaväeltä voi olla kovaa.

Berner aikoo palata yrityselämään vaalikauden jälkeen, joten hänen ei tarvitse miettiä tulevia vaaleja. Hänellä on myös pääministeri Juha Sipilän (kesk.) vankkumaton tuki.

Tällä hetkellä maakunnissa kuumentaa tunteita Bernerin päätös lopettaa suuri määrä maakuntien junavuoroja. Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) ja VR sopivat viime viikolla junaliikenteen ostoista ja velvoiteliikenteestä. Valtio säästää runsaat 12 miljoonaa euroa.

Tuloksena iso osa poikittaisesta raideliikenteestä häviää ja liikenne loppuu kokonaan 28 asemalla. Monella asemapaikalla henkilöjunan takavalot katoavat horisonttiin viimeisen kerran. Kalliit raiteet jäävät tavaraliikenteelle, jos sitäkään riittää.

”Tämä on äärimmäisen huonoa aluepolitiikkaa”, keskustaedustaja Arto Pirttilahti sanoo tässä lehdessä. ”Tämä on katastrofi maaseudun liikenneyhteyksille”, kollega Mikko Savola säestää. Mikä olisi meteli, jos keskusta olisi oppositiossa?

Maakunnan miesten uho kaikuu tyhjille asemalaitureille. ”Ei ole vaihtoehtoja”, Berner kuittaa, mutta lupaa maaseudulle lisää markkinaehtoista bussiliikennettä (HS 19.9.).

Seuraava iso vääntö Bernerin hallinnonalalla koskee Postia. LVM:ssä on vireillä postilain uudistus.

Berner haluaa kilpailua kirjejakeluun: ”Jakelun toimiluvista on tarkoitus luopua ja sisällyttää lakiin jakelun turvaamisen kannalta välttämättömät säännökset. Muutos helpottaa alalle tuloa ja laskee jakelukustannuksia tulevaisuudessa”, hän sanoo (MT 14.9.).

Tilanne on maaseudun postipalveluiden kannalta haastava: Postin jaettava vähentyy tällä hetkellä noin kymmenen prosenttia vuodessa, kun kirjeet ja lehdet siirtyvät tietoverkkoihin. Jaettavien lehtien määrä on pudonnut jo 1950-luvun tasolle.

Lisäksi moni maakuntalehti on siirtynyt omaan jakeluun ja vähentänyt Postin palveluita. Sen seurauksena samoja teitä ajelevat peräkkäin Postin ja lehtitalon jakajat.

Jotta maaseudun jakeluautot eivät häviäisi henkilöjunien lailla, Postilla pitää olla mahdollisuus laajentaa palveluitaan ja tehostaa toimintaansa. Myös lehtitalojen ja Postin pitää lisätä yhteistyötä.

Postin sääntely postilailla on keskeisessä roolissa. Jos Postilla on paljon velvoitteita, sen kulut ja niiden myötä hinnat ovat korkeat ja sen on mahdoton menestyä kilpailussa. Kilpailu sinänsä on usein tervetullutta – mutta ei aina. On julkisia palveluita, joihin kilpailu ei sovi.

Pitää muistaa, että raskaat velvoitteet nostavat jakeluhintoja. Sen maksaa viime kädessä Postin asiakas eli lehden tilaaja tai kirjeen lähettäjä.

Kun kilpailu tulee postialalle, se näkyy erityisesti isoissa kaupungeissa, joissa on eniten jaettavaa. Maaseudun harvat laatikkorivit eivät houkuttele tulokkaita.

Postin rooli maaseudun jakelussa on vastakin iso. Maaseudun kannalta on tärkeää, että Postin jaettavan rinnalle voidaan tuoda muutakin kuljetettavaa – vaikka koululaisia, paketteja, ruokaa tai muita maaseudun palveluita. Nykyinen postilaki ei mahdollista esimerkiksi kirjejakelun ja kotipalveluiden samanaikaista toteuttamista.

Lisäksi lehtitalojen ja Postin pitää löytää yhteistyö, joka turvaa maaseudun jakelua. Se on molempien etu, sillä kaikki tarvitsevat laadukasta, tehokasta ja kattavaa verkkoa.

Maaseudun liikenne- ja viestintäpalveluiden osalta eletään kriittisiä aikoja. On selvää, että säästöjä pitää etsiä, kun taitetaan valtion velkaantumista.

Samalla pitää olla kirkkaana mielessä, että maaseutu tyhjenee ilman palveluita. Jos niin käy, biotalouden voi unohtaa, sillä se edellyttää asuttua ja yrittäjyyden mahdollistavaa maaseutua. Siksi säästövimmassa pitää nähdä koko maan etu. Erityisesti tätä odottaa keskustajohtoiselta hallitukselta.