Huonoista pitäisi valita paras

Kaivosyhtiö Talvivaaran tilanne ei ole kadehdittava. Yhtiöllä on viime aikojen tietojen perusteella jäljellä vain huonoja vaihtoehtoja. Niistä pitäisi löytää paras, tai vähiten huono, joka takaisi kaivostoiminnan jatkumisen Kainuussa.

Talvivaara kertoi viimeisimmässä osavuosikatsauksessaan, että yhtiön tappiot olivat jatkaneet kasvuaan ja ylittivät jopa liikevaihdon. Rahaa Talvivaaran kassassa on jäljellä runsaat 40 miljoonaa euroa, millä voidaan sinnitellä muutama viikko, muttei sen pidemmälle. Ellei nopeita pelastustoimia saada aikaan, yhtiö ajautuu väistämättä likviditeettikonkurssiin.

Talvivaaran rahoitustilanteen heikkenemiseen ovat vaikuttaneet aiempien virheiden korjaamisesta aiheutuneet suuret kustannukset sekä nikkelin maailmanmarkkinahinnan romahdus. Nikkelin hinta on pudonnut talouskasvun heikkenemisen seurauksena ja sen johdosta, että nikkelivarastot maailmalla ovat tällä hetkellä täynnä.

Talvivaaran vaikeudet veivät yhtiön jo viime vuonna kuilun partaalle. Yhtiö pystyi kuitenkin keräämään osakeannilla yli 200 miljoonaa euroa, koska sijoittajat uskoivat silloin vielä vahvasti kaivoksen tulevaisuuteen. Nyt vastaavaa uskoa ei kovin monessa paikassa enää ole.

Talvivaaran ongelma selviää joko sen kautta, että yhtiö onnistuu saamaan lisärahoitusta sijoittajilta, tai sitten tehdään velkasaneeraus tai konkurssi. Mikään näistä vaihtoehdoista ei ole ongelmaton.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori kertoi, että valtio ei lähde yksin pelastamaan Talvivaaraa vaan mukaan tarvitaan myös muita sijoittajia. Valtio on kuitenkin asiassa pahassa välikädessä, sillä myös konkurssivaihtoehdossa yhteiskunta joutuisi maksumieheksi.

Kaivoksen lopettaminen ei käy käden käänteessä. On arvioitu, että Talvivaaran alasajo voisi viedä jopa viisi vuotta eikä kaikkia ympäristöongelmia olisi sittenkään ratkaistu. Siinä ajassa ehtisi jo nikkelin hintakin todennäköisesti nousta uudelle tasolle.

Talvivaara työllistää suoraan ja välillisesti yli 1000 henkeä Kainuussa, jossa työpaikkoja ei ole muutoinkaan liiaksi. Jos Talvivaara menisi nurin, valtio ja kunnat menettäisivät valtavasti verotuloja. Työttömyyden aiheuttamat kustannukset tulisivat yhteiskunnan kannettavaksi.

Ulkopuolisen rahoituksen löytyminen saattaa olla mahdollista, mutta varmaa se ei ole. On tietenkin selvää, että suuret ulkomaiset kaivosyhtiöt voisivat olla kiinnostuneita ottamaan kaivoksen hallintaansa, mutta tuskin maksaisivat siitä montakaan euroa. Tällainen ratkaisu ei olisi suomalaisten edun mukainen.

Valtiolla ja sijoittajilla on aikaa muutamia viikkoja löytää ratkaisu. Hallituksen kanta voidaan tulkita siten, että valtio on valmis talkoisiin, kunhan mukaan tulee myös muita. On tietysti mahdollista, että pelastusoperaatio on erilaisten vaihtoehtojen yhdistelmä. Niitä työstettäneen eri puolilla.

Kaivosteollisuus on yksi Suomen suurista mahdollisuuksista tulevaisuudessa. Jos Talvivaara kaatuisi, se heijastuisi myös muihin hankkeisiin tai ainakin ilmapiiriin kaivoshankkeiden ympärillä.

Talvivaaran kohdalla onkin kysymys siitä, että tiedetään mikä on huonoin vaihtoehto. Se on kaivoksen lopettaminen. Sen sijaan sitä ei tiedetä, mikä on jäljelle jäävistä vaihtoehdoista paras ja voidaanko sellainen toteuttaa.

Suomi ei tarvitsisi enää yhtään uutta teollisuuspoliittista takaiskua. Sen vuoksi Talvivaara on yritettävä pelastaa ja ohjata kuolemanlaakson yli. Aikaa on vähän, mutta sitä on ehkä sittenkin riittävästi.