EU:n yhtenäisyys kovalla koetuksella

Euroopan unionin sanotaan kehittyvän kriisien kautta. Jos sanonta pitää paikkansa, niin kehittymisen paikkoja unionille on nyt runsaasti tarjolla.

Joidenkin euromaiden romahtaneet taloudet pelastettiin massiivisella tuella, jonka tarve ei ole vielä päättynyt. Ongelmaa pahentaa, että tukijat ovat itsekin pahoissa talousvaikeuksissa.

Euroopan keskuspankki (EKP) yrittää vauhdittaa euromaiden kituvaa talouskasvua mittavalla setelirahoituksella. Rahan pumppaaminen markkinoille ei ole ainakaan vielä tehonnut. Talouskasvua ja inflaatiota ei ole saatu vauhtiin, vaan deflaatio uhkaa. Kasvun sijaan talous osoittaa hiipumisen merkkejä.

Talouskasvua hidastaa myös EU:n ja Venäjän välinen kauppasota. Talouspakoteiden seurauksena esimerkiksi vienti Suomesta Venäjälle on vähentynyt huomattavasti. EU ei ole kyennyt tai edes halunnut tasata talouspakotteiden vaikutuksia, vaan jokainen jäsenmaa saa kärsiä yhteisesti tehtyjen päätösten seuraukset itse.

Syyriassa käynnissä oleva sota ja monessa arabimaassa olevat levottomuudet ovat paisuttaneet pakolaisten määrää nopeasti. Viime syksynä pakolaisten määrä lähti Euroopassa rajuun nousuun. Vyöry tuli yllätyksenä, vaikka merkkejä siitä oli jo aikaisemmin näkynyt.

Pakolaisten määrä on johtanut Euroopassa siihen, että joissakin maissa rajoja on suljettu ja uusia sulkemisia suunnitellaan. Yksi EU:n peruspilareista – vapaan liikkuvuus – on vakavasti uhattuna. Schengenin sopimus on osoittautunut pakolaistulvan paineessa pelkäksi paperiksi.

Viime vuonna keskusteltiin Kreikan mahdollisesta eroamisesta eurosta, Grexitistä. Rahoittajien Kreikalle määräämät tiukat ehdot eivät tahtoneet kreikkalaisille kelvata. Suomi oli mukana vaatimassa kreikkalaisilta kovaa talouskuria. Kansanäänestyksen jälkeen Kreikka päätti kuitenkin pysyä mukana eurossa.

Nyt keskustellaan Britannian mahdollisesta EU-erosta elin Brexitistä.

Britannian pääministeri David Cameron lupasi ennen parlamenttivaaleja kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä. Kysymys oli sisäpoliittinen, koska Cameron halusi konservatiivien jatkavan vallassa. Viime viikonloppuna jäsenmaat pääsivät sopuun, millaisia poikkeuksia Britannia saa tällä kertaa jäsenyysehtoihinsa.

Ensi kesäkuussa järjestettävä kansanäänestys ei ole ensimmäinen kerta kun brittiläiset pääsevät äänestämään EU-jäsenyydestä. Edellisen kerran britit äänestivät silloisen EY:n jäsenyydestä vuonna 1975. Kysymys ei silloinkaan ollut mahdollisesta liittymisestä EY:n jäseneksi, vaan siinä pysymisestä. Britit saivat silloinkin muutoksia liittymissopimukseensa.

Britannia haki vuonna 1957 perustetun EY:n jäsenyyttä ensimmäisen kerran vuonna 1961 ja toisen kerran 1967. Molemmilla kerroilla jäsenyys kaatui Ranskan presidentin Charles de Gaullen kielteiseen kantaan. Kolmas hakemus tuotti tuloksen, ja Britit liittyivät EY:n jäseneksi 1973. Liittymisestä ei järjestetty kansanäänestystä.

Brittien iltalypsyt EU:ssa jatkuivat vuoden 1975 kansanäänestyksen jälkeenkin. Pääministeri Margaret Thatcher oli tiukkana EU:n suuntaan ja sai alennuksia jäsenmaksuihin.

Britannialle viime viikonloppuna luvatut myönnytykset eivät ole kovin merkittäviä, mutta myönnytyksiä kuitenkin. Brittien toistuvista iltalypsyistä saattaa seurata, että muutkin jäsenmaat haluavat neuvotella liittymissopimuksensa uudelleen.

EU:n vastaus sisäisiin kriiseihin on ollut, että integraatiota pitää entisestään tiivistää. Tiiviimmän EU:n rakentaminen näyttää tällä hetkellä ylivoimaiselta urakalta. Voimassa olevien sopimusten noudattamisessa ja päällä olevien kriisien hallinnassakin on parantamisen varaa.