Donald Trump poseerasi Haagissa Hollannin kuninkaan Willem-Alexanderin ja hänen puolisonsa kuningatar Máximan kanssa. Kuva: Dppa
Onko ahkerinkaan mielistelijä lopulta voinut luottaa Trumpin tukeen – pohtikaa sitä, Euroopan poliittiset johtajat
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan avaintavoite ei voi olla yhden miehen pitäminen tyytyväisenä.
Naton pääsihteeri Mark Rutte näyttää nauttivan roolistaan Donald Trumpin ylimpänä mielistelijänä. Kuva: Dppa27.6.202507:00
Euroopan kolmesta suuresta Nato-maasta ainakin kaksi on oppinut läksynsä vanhaa mannerta hämmentävällä tavalla pihtiotteessa pitävän Donald Trumpin kanssa.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Friedrich Merz eivät enää sorru matelemaan Yhdysvaltain presidentin edessä kuin paatuneimmat suomettujat taannoin neuvostojohtajien kanssa.
Britannian pääministeri Keir Starmer on jossain määrin toista maata, mutta hänkään ei sorru yhtä kiusalliseen hyysäämiseen kuin Naton pääsihteeri Mark Rutte puolustusliiton huippukokouksessa Haagissa.
Macron yritti kyllä mielistelemällä kääntää Trumpin päätä heti tämän toisen presidenttikauden alussa. Hän ei itse tapaamisessa sortunut suitsutuksiin, vaan sanoi vastaan, kun isäntä lateli palturia Ukrainan tukemisesta. Mutta tapaamisen jälkeen Macron julkaisi sosiaalisessa mediassa kiusallisen hymistelyvideon suhteestaan Trumpiin.
Imelinkään ylistäjä ei kuitenkaan voi täysin luottaa USA:n 47. presidentin tukeen. Se selvisi Macronille, kun Trump jatkoi Ukrainaan hyökänneen Venäjän presidentti Vladimir Putinin liehittelyä ja tormuutti Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyiä tämän vieraillessa Valkoisessa talossa.
Imelinkään ylistäjä ei voi täysin luottaa USA:n 47. presidentin tukeen.
Sittemmin Macron on noudattanut diplomatian pelisääntöjä, mutta vetänyt omanarvontuntoisesti omaa linjaansa Trumpin kiukuttelusta piittaamatta. Konkreettisin esimerkki oli vierailu Tanskalle kuuluvassa Grönlannissa, jonka Trump on uhannut ottaa Yhdysvaltain hallintaan.
Saksan liittokansleri Friedrich Merz ei enää toistanut Washingtonissa Macronin virheitä. Hän antoi isännän vetää omaa näytelmäänsä ja ilmoitti sopivassa välissä tiukan kantansa Venäjän hyökkäyssodan syistä ja seurauksista.
Haagin huippukokouksen alla Merz korosti, että EU:n suurin kansantalous tekee huikean hyppäyksen puolustusmenojen kasvattamisessa siksi, että Venäjä on vakava uhka koko Euroopalle. Ei siksi, että Trump sitä vaatii.
Juuri suuret maat viitoittavat tietä sille, että Eurooppa ottaa sopivasti etäisyyttä tärkeimpään liittolaiseensa ja pyrkii huolehtimaan maanosan turvallisuudesta itsenäisesti.
Ranskan ja Saksan päättäväisyys on myös viesti siitä, että Putinin ja Trumpin pillin mukaan tanssiminen ei kannata, kun Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa ratkaistaan.
Saksan liittokansleri korosti Nato-kokouksessa, että Venäjän eristäminen pakotteilla on ainoa oikea tapa edetä Ukrainassa. Valitettavasti myös Ukrainasta keskusteltaessa Haagin kokouksen tärkein tavoite tuntui olevan Trumpin pitäminen hyvällä tuulella.
Ranskan ja Saksan yhteistä viileän asiallista Trump-linjaa voi lisäksi selittää sisä- ja Eurooppa-poliittisilla syillä.
Puolustusmenojen kasvattaminen ei kaikissa Nato-maissa ole suosittua. Jos yhteisymmärrys viiden prosentin tavoitteesta luetaan imelin ylisanoin pelkästään Trumpin ansioksi, suosio voi pikemminkin laskea. Monissa EU-maissa turbulenssia aiheuttaa myös täysin kritiikitön suhtautuminen Yhdysvaltain Iran-pommituksiin.
Yhteinen arvopohja tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei liittolaisia ehdoin tahdoin nöyryytetä.
Rutte kunnostautui valitettavasti molemmissa.
Euroopassa riittää niitä, jotka paheksuvat USA:n ja Israelin yhteistyötä Lähi-idän kriisin ja Gazan sodan ratkaisemisessa. Jos syntyy kuva, että Nato-jäsen ei saa lainkaan arvostella Yhdysvaltain ulko- ja turvallisuuspolitiikka, puolustusliiton legitimiteetti hapertuu.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tarvitaan realismia, mutta arvopohjaakaan ei saisi nykyisessä myllerryksessä unohtaa. Yhteinen arvopohja tarkoittaa esimerkiksi sitä, että liittolaisia kohdellaan arvokkaasti ja nöyryyttämättä.
Tämä ei näytä koskevan Donald Trumpia.
Eurooppalaisten liittolaisten ei kannata provosoida, mutta vielä vähemmän kannattaa sortua myötähäpeää aiheuttaviin perusteettomiin ylistyksiin. Tältä osin Naton Mark Rutte ei tunnu olevan tehtäviensä mittainen mies.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
