Hallitusriita Ylestä hämärtää keskustelua: Poliitikkojen ei pidä puuttua Ylen sisältöihin mutta rahoitusta on arvioitava kriittisesti

Hallitusneuvotteluissa keskustellaan Ylen rahoituksesta. Kuva: Jarkko Sirkiä

Kokoomuksen, perussuomalaisten, RKP:n ja kristillisdemokraattien käymät hallitusneuvottelut ovat toistaiseksi sujuneet päälle päin rauhallisissa merkeissä. Loppuviikolla nähtiin kuitenkin erikoinen episodi, kun viestintä ja digitalisaatio -jaostoa neuvotteluissa vetävä perussuomalaisten kansanedustaja Sebastian Tynkkynen hyökkäsi sosiaalisessa mediassa rajusti hallituksen muodostajaa Petteri Orpoa (kok.) vastaan.

Tynkkynen syytti Orpoa isosta virheestä ja omavaltaisuudesta, kun tämä aivan oikein totesi, ettei hallitus tule puuttumaan Ylen sisältöihin. Perjantaina Orpo kiirehti toppuuttelemaan tilannetta ja varmemmaksi vakuudeksi kaikkien hallitusta muodostavien puolueiden puheenjohtajat vakuuttivat, ettei neuvotteluita jatkossa käydä sosiaalisessa mediassa eikä julkisuuden kautta muutenkaan. Vakuutteluista huolimatta voi olla melkein varma, että Tynkkysen ulostulo ei jää neuvottelujen ainoaksi. Provosoivat kommentit sosiaalisessa mediassa ovat keskeinen osa perussuomalaisten tapaa tehdä politiikkaa.

Itse asiasta eli Ylen rahoituksesta hallitusta muodostavat puolueet ovat hämmentävänkin yksimielisiä. Vaaleja edeltävissä linjauksissa perussuomalaiset olisivat valmiita leikkaamaan Yleltä 144 miljoonaa euroa. Kokoomuksen leikkaus toteutettaisiin Ylen maksamaa arvonlisäveroa nostamalla ja palauttamalla Ylen indeksi vuoden 2019 tasolle. Toimilla syntyisi 125 miljoonan euron säästöt. Myös kristillisdemokraateilla on halua leikata Yleltä. RKP puolustaa ruotsinkielisiä palveluita, mutta ei sulje leikkauksia kokonaan pois.

Kaikkien suomalaisten omistamana ja rahoittamana yhtiönä Ylen ohjelmat ja palvelut herättävät paljon tunteita. MT:n gallupien perusteella erityisesti maaseudulla asuvat kokevat saavansa vähemmän vastinetta Yle-verolleen. Suhtautuminen on myös politisoitunut siten, että oikeistopuolueiden kannattajien keskuudessa tyytymättömyys Yleen on suurempaa. Yhtiössä on hyvä pohtia, miksi näin on päässyt tapahtumaan.

On silti päivän selvää, että poliitikkojen tehtävä ei ole puuttua Ylen sisältöihin. Länsimaisessa demokratiassa media toimii riippumattomasti, eikä hallituksen ohjauksessa, kuten esimerkiksi Venäjällä. Tynkkysen lausunto on hänen asemassaan olevalta henkilöltä poikkeuksellinen, eikä ole omiaan vahvistamaan Suomen mainetta riippumattoman median maana.

Ylen vuotuiset menot ovat noin puoli miljardia euroa vuodessa ja niiden on arvioitu nousevan lähes 600 miljoonaan euroon vuonna 2025. On selvää, että myös yleisradioyhtiön pitää osallistua julkisen talouden tervehdyttämiseen. Juha Sipilän (kesk.) johtama hallitus päätti aikoinaan Ylen rahoitusta nostavan indeksin jäädyttämisestä. Säästötoimet on kuitenkin tehtävä niin, ettei Ylen perustehtävä vaarannu. Olennaista on pitää kiinni alueellisen toiminnan resursoinnista ja kaikkia suomalaisia koskettavista sisällöistä. Yhtä tärkeää on varmistaa Ylen journalismin riippumattomuus.

Vaikka Ylen rahoitusta käsitellään hallitusneuvotteluissa, on se eduskunnan alainen yhtiö, ja sitä koskevat muutokset on syytä käsitellä parlamentaarisesti. Yle-lakia muutettiin viimeksi syksyllä EU-komission valtiontukilinjauksen mukaisesti. Ylen tekstiuutisointia rajoittava linjaus perustui kaupallista mediaa edustavan Medialiiton kanteluun.

Muihin pohjoismaihin verrattuna tiedonvälityksen julkinen tuki on Suomessa keskittynyt vahvasti yleisradioyhtiölle. Ylen rahoituksen yhteydessä on välttämätöntä käsitellä myös muita median tukimuotoja. Niistä sanomalehtien jakelutuki on yksi tärkeimpiä tapoja ylläpitää moniäänistä mediaa koko Suomessa.