Palvelujen järjestämiseen tarvitaan uudenlaista ajattelua

Vaikka aluevaalien päivämäärät ovat olleet pitkään tiedossa, ovat vaalit yllättäneet sekä puolueet että äänestäjät. Vaalien ajankohta pian joulun pyhien ja vuodenvaihteen jälkeen on jättänyt kampanjoinnille vain vähän aikaa. Syynsä on myös koronatilanteella, joka estää tehokkaasti ehdokkaiden ja äänestäjien kohtaamisen.

Puoluejohtajat ovat olleet television vaalikeskusteluissa ja muissa tiedotusvälineissä esillä perinteiseen tapaan. Maakunnissa olevien ehdokkaiden omien ajatuksien esiin tuominen äänestäjille on ollut paljon hankalampaa. Joiltakin ehdokkailta on myös unohtunut, mistä näissä vaaleissa on kysymys.

Tulevat aluevaltuustot vastaavat siitä, että omalla alueella sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastuspalvelut toimivat ja ovat mahdollisimman tasapuolisesti kaikkien asukkaiden saavutettavissa. Tehtävä on vaativa ja siinä onnistumisessa tarvitaan uudenlaista ajattelua. Yksi ydinkysymyksistä on, pitääkö alueen jokaisessa kunnassa olla sote- ja pelastuspalveluja ja millaisia ne ovat.

Keskustelussa ajaudutaan helposti hakoteille, ellei termeistä ja niiden sisällöstä ole yhteistä käsitystä. Puhutaan muun muassa sosiaali- ja terveysasemasta, terveyskeskuksista, terveysasemista, sote-palvelupisteistä ja lähipalveluista. Monelle on epäselvää, mitä näillä kaikilla tarkoitetaan ja millaisia palveluja niistä on mahdollista saada. Virallisesti sote-uudistuksen yhteydessä puhutaan sosiaali- ja terveyskeskuksista.

Kuntaliiton sote-muutosjohtajan Tarja Myllärisen mukaan jokaiseen kuntaan ei voida luvata täyden palvelun sosiaali- ja terveyskeskusta. Hän muistuttaa, ettei sellaista ole nytkään joka kunnassa. Terveyskeskuksia on Suomessa 133 ja kuntia 293. Myllärisen mukaan sote-palveluja tarjoavia yksiköitä voi verrata kauppojen kokoon. On olemassa pieniä K-marketteja, K-supermarketteja ja Citymarketteja. (HS.fi 12.1.)

Sote-palvelujen "lähikaupassa" käynti usein riittää, eikä tarvitse lähteä "sote-markettiin". Jos apua ei löydy, voidaan lähikaupasta ohjata marketin valikoimien pariin. Hyvät lähipalvelut vähentävät raskaampien palvelujen tarvetta ja vähentävät kustannuspaineita.

Pienemmissä kunnissa eri puolueiden ehdokkaiden tavoitteissa eroja ei ole. Puolueiden ehdokkaat olivat samaa mieltä, että myös pienimpiin kuntiin tarvitaan toimivat lähipalvelut. Sopimuspalokuntiin perustuvien pelastuspalvelujen tulevaisuus on yhteinen huoli. (MT 14.1.)

Merijärvinen Kirsi Nivala (kesk.) haluaa pitää kiinni siitä, että pikkukunnissa on yksi sote-asema. Tammelalaisen Jan Löfstedtin (vihr.) mielestä tarvitaan enemmän liikkuvia palveluja ja kontiolahtelaisen Sanna Niirasen (ps.) mielestä kaikkien kuntien terveyskeskukset on säilytettävä. Inarilainen Eeva Harmanen (kok.) haluaa terveyskeskuksen ja päivystyksen olevan lähellä, koska esimerkiksi Nuorgamista on keskussairaalaan 500 kilometriä.

Hyvinvointialueet ja kunnat sekä niiden asukkaiden tarpeet ovat erilaisia. Tästä syystä palvelujen järjestämisessä tarvitaan luovaa ajattelua. Sitä tarvitaan myös hallinnossa ja lainsäädännössä, jotta sote-uudistuksen tavoite – turvata yhdenvertaiset ja tasokkaat palvelut asuinpaikasta riippumatta – voi toteutua. Hallinnon pitää olla mahdollistaja eikä estäjä. Jos tehdään kuten ennenkin, ongelmat lisääntyvät entisestään.

Palvelut on kyettävä toteuttamaan tarpeiden mukaan. Palvelujen järjestämistä ei voi jättää yksin julkisen sektorin hoidettavaksi, vaan mukaan tarvitaan lisäksi yksityisiä ja kolmannen sektorin palveluntarjoajia. Yhteistyöllä voidaan rakentaa monipuolinen ja eri tasoja sisältävä palveluverkosto. Onnistutaanko tavoitteessa, riippuu uusista aluevaltuutetuista.

Sote-palvelujen "lähikaupassa" käynti usein riittää, eikä tarvitse lähteä "sote-markettiin".