Muuttoliike vie ulkomaalaistaustaiset pääkaupunkiseudulle –maakuntien on parannettava pitovoimaansa

Burmalaiset maahanmuuttajat opiskelivat suorittivat metsuriopintojaan Kemissä 2017. Kuva: Pekka Fali

Maahanmuutosta käytävässä keskustelussa korostuu yleensä kaksi näkökulmaa. Toisessa maahanmuutto nähdään ratkaisuna työvoimapulaan ja Suomen huoltosuhteen heikkouteen. Toinen keskittyy maahanmuuton kärjistämiin sosiaalisiin ongelmiin ja jengirikollisuuteen. Maahanmuuton ja aluekehityksen yhteys on toistaiseksi jäänyt vähälle huomiolle. Suomeen muuton jälkeen maahanmuuttajat liikkuvat myös Suomen sisällä muuta väestöä enemmän.

Siirtolaisuusinstituutin tutkijoiden tuore selvitys ulkomaalaistaustaisten henkilöiden muuttoliikkeestä Suomen sisällä tuo esiin olennaisia asioita. Vuosina 2010–2021 muuttoliike kohdistui erittäin voimakkaasti pääkaupunkiseudulle. Kaksi kolmesta muualta Suomesta Uudellemaalle muuttaneesta oli ulkomaalaistaustaisia. Pääkaupunkiseudun kuntien osuus tästä oli yli 80 prosenttia. Uudenmaan lisäksi vain Varsinais-Suomi sai muuttovoittoa ulkomaalaistaustaisten joukossa. Suomalaistaustaisen väestön muuttoliike kohdistui niiden lisäksi Pirkanmaalle, Keski-Suomeen ja Ahvenanmaalle. Muut 15 maakuntaa kärsivät muuttotappiota. Ulkomaalaistaustaisten osuus maakuntien muuttotappiosta oli lähes 40 prosenttia.

Maahanmuuttajien keskittyminen pääkaupunkiseudulle ei ole uusi asia. Usein kuitenkin unohtuu, että iso osa ulkomaalaistaustaisista muuttaa sinne muualta Suomesta. Erikoista on, että myös pahimmin työvoimapulasta kärsivistä maakunnista väki valuu etelään. Maahanmuutto ei näytä tarjoavan ratkaisua maakuntia riivaavaan työvoimapulaan. Tutkijat ovat varovaisia arvioimaan, miksi ulkomaalaistaustainen väki muuttaa niin voimakkaasti pääkaupunkiseudulle. Kaikissa maissa tilanne ei ole samankaltainen. Esimerkiksi Britanniassa, Ranskassa, Espanjassa sekä Tšekissä maahanmuuttajataustaiset henkilöt eivät maahan tulonsa jälkeen keskity ainoastaan suuriin kaupunkeihin vaan muuttavat näistä laajasti pienempiin asutuskeskuksiin tai maaseudulle.

Muuttovirta pääkaupunkiseudulle ei perustu alueen parempaan työllisyystilanteeseen. Asuminen on selvästi muuta maata kalliimpaa. Paremmat palvelut ja kansainvälisempi ilmapiiri ovat toki selkeitä vetovoimatekijöitä. Pitkälti kyse on kuitenkin samasta ilmiöstä, mikä nähdään pääkaupunkiseudun sisällä. Maahanmuuttajataustainen väestö keskittyy siellä voimakkaasti tietyille asuinalueille. Ero on siinä, että pääkaupunkiseudun sisällä nämä alueet ovat suhteellisesti edullisia. Suomen sisällä maahanmuuttajataustaiset taas muuttavat kaikkein kalleimpien asuntojen Uudellemaalle.

Alueellinen eriytyminen aiheuttaa ongelmia, oli kyse sitten pääkaupunkiseudun sisällä tai koko Suomessa tapahtuvasta muutoksesta. Valtakunnallinen muuttoliike voi pahimmillaan vaarantaa kansallista yhtenäisyyttä ja heikentää Suomen kriisinkestävyyttä. Tutkivat maalailevat Muuttoliike-lehdessä julkaistussa artikkelissa tulevaisuutta, jossa Tampereesta tulee perinteistä suomalaisuutta edustavan kantaväestön ”uusi pääkaupunki”. Samalla monikulttuurinen pääkaupunkiseutu karkaa yhä kauemmaksi muun Suomen todellisuudesta.

Maahanmuutto Suomeen on viime vuosina lisääntynyt voimakkaasti monestakin syystä. Hallituksen kaavailemat kiristykset voivat hillitä tahtia hieman, mutta eivät muuta isoa kuvaa. Maakuntien ja maaseudun tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että merkittävä osa tästä joukosta saisi työpaikan ja asettuisi asumaan eri puolille Suomea isoille ja pienille paikkakunnille. Se edesauttaisi maahanmuuttajien kotoutumista ja palvelisi myös pääkaupunkiseudun etua. Maakuntien pitäisikin parantaa omaa pitovoimaansa myös ulkomaalaistaustaisten joukossa.