Kriisi voi olla myös hyvän siemen

Runsaat puoli vuotta sitten eduskuntavaaleissa suomalaiset äänestivät laajalla rintamalla muutoksen puolesta. Viesti oli selvä: politiikan haparointia on katsottu riittävästi. Nyt on aika laittaa Suomi kuntoon.

Neuvotteluissa syntyi selkeä enemmistöhallitus, jolla on kiitelty ohjelma. Laajalti on uskottu, että keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus pystyy kääntämään Suomen suunnan. Näin on ajatellut varsinkin moni maaseudun ihminen.

Myös pääministeri Juha Sipilän (kesk.) henkilökohtainen luottamus on ollut korkeaa. Hänessä on nähty realistista ja ratkaisuhakuista talonpoikais- ja yrittäjäjohtajuutta, joka on kääntänyt Suomea ennenkin sen vaikeimpina hetkinä.

Kun odotukset ovat olleet kovat, pettymys on ollut tuntuva, kun uusikin hallitus on haparoinut. On tehty näyttäviä päätöksiä, joita on myöhemmin yhtä näyttävästi paikattu.

On syntynyt vaikutelma hallituksesta, joka valmistelee ja kuuntelee huonosti sekä viestii amatöörimäisesti. Lisäksi pääministeri on ollut altis asettamaan aikarajoja, joista on sitten tingitty. Tämä syö luottamusta.

Poliittinen johtaminen on kuitenkin enemmän mahdollisuuksien taidetta kuin tiukasti aikataulutettuja insinööriprosesseja, joita voi runnoa läpi yritysjohdon välinein.

Herkässä tilanteessa luottamus on kultaa kalliimpaa. Erityisen tärkeä se on investointeja tai rekrytointeja miettiville yrittäjille, jotka viime kädessä kääntävät riskinotollaan Suomen suunnan. Nyt moni investointi – myös maaseudulla – on jäänyt luottamuspulan vuoksi tekemättä.

Erityisen hämmentyneinä on seurattu loppuviikon hallituskriisiä, jonka pääministeri itse kärjisti torstai-iltana uhkaamalla kävellä presidentin luo, jos hallitus ei saa perjantaiksi sopimusta sote-uudistuksesta.

Sopimus ei syntynyt – taaskaan – aikataulussa, mutta se sentään syntyi varhain lauantaiaamuna. Hallituksen kaataminen Suomen vaikeassa tilanteessa olisi ollut vastuutonta.

Perjantaina kriisin ytimessä ei ollut lopulta enää sote eikä edes itsehallintoalueiden rakenne vaan hallituspuolueiden keskinäinen luottamus.

Suhteet ovat rasittuneet puolessa vuodessa merkillisen paljon. Vaikea sote-prosessi on kuluttanut niitä osaltaan. Keskustan ja kokoomuksen suhde alkoi jo muistuttaa SDP:n ja kokoomuksen yhteiseloa viime hallituksessa. Silloin nähtiin mörköjä joka paikassa, epäiltiin toisen motiiveja ja tulkittiin toista johdonmukaisesti pahantahtoisesti.

On selvää, että hallituksen pitää käydä menettelytavat huolella läpi. Hyvä hallitus on yksi joukkue, jolla on yhteinen tahto ja suunta vaikka lähtökohdat voivat olla erilaisia.

Lauantaiaamuna syntynyt sote- 
sopu on tasapainoinen kompromissi, jonka kanssa kaikki voivat elää. Siihen olisi pitänyt kaiken järjen perusteella päästä vähemmälläkin draamalla.

Ratkaisussa on historiallisia elementtejä. Esimerkiksi aluehallinnon kokoaminen uusiin itsehallintoalueisiin parhaimmillaan selkeyttää merkittävästi hallintoa ja vastuita.

Aina voi kysyä, onko 15 sote-aluetta ja 18 itsehallintoaluetta liikaa. Vähempikin riittäisi. Poliittisesti keskustan on kuitenkin vaikea karsia voimalla hallintomaakuntia, vaikka yhdellä alueella voi elää vahvana useampikin maakuntaidentiteetti.

Tärkeä on myös sote-ratkaisun valinnanvapauslainsäädäntö. Sen myötä asiakas voi valita, käyttääkö hän palvelua julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottamana. Tämä voi parantaa palveluja ja niiden tehokkuutta sekä luo tilaa uudelle yrittäjyydelle sote-kentässä.

Nähty hallituskriisi voi olla hyväkin kriisi, jos se vahvistaa hallituksen yhteistä tahtoa, lisää nöyryyttä kuunnella enemmän, siistii toimintatapoja sekä kirkastaa suuntaa.

Hallitus ei saa levätä sovun jälkeen, sillä jo tällä viikolla se antaa esityksiä paikallisesta sopimisesta. Taas punnitaan rohkeutta. Jos hallitus haluaa kääntää Suomen, yrittäjyyden edellytyksiä pitää vahvistaa ja antaa yrityksille paikallisen sopimisen kautta mahdollisuus menestyä usein raastavassa kansainvälisessä kilpailussa.