Metsäpolitiikan päätösvallan pitäminen Suomessa vaatii nyt muutamaakin ilmaveiviä
EU:n metsävaatimuksiin vastaaminen ei Sanna Marinin (sd.) hallitukselta suju. Nyt unioniin lähdetään taas kerran molempia käsiä heilutellen kahdella kannalla. Toisaalta tuetaan komission ennallistamishanketta, toisaalta yritetään säilyttää metsäpolitiikan hallinta kansallisessa päätösvallassa.Suomalaisessa metsäpolitiikassa eletään kohtalokkaita hetkiä. Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitusta asia ei kuitenkaan tunnu nyt kiinnostavan. EU-komission ennallistamispäätös solahti torstaina valtioneuvostosta läpi niin tulkinnanvaraisena, että seurauksia voi vain arvailla.
Komission mukaan luontokato etenee Euroopassa sellaista tahtia, että sen torjumiseen olisi ryhdyttävä yhteisin keinoin. Tätä varten 20 prosenttia EU:n alueista olisi saatava ennallistamistoimien piiriin jo 2030 mennessä.
Suomessakin olisi tarkoitus lisätä luonnon monimuotoisuutta sekä maa- että metsätalouden ekosysteemeissä, ennallistaa ja kosteuttaa turvemaita sekä lisätä eri keinoin muun muassa metsäluonnon monimuotoisuutta.
Ympäristöministeriön kannanotoissa iloittiin siitä, että Suomi on nyt tukemassa komission esitystä. Kuitenkin myös ympäristöministeri Maria Ohisalo (vihr.) totesi, että asetuksen on sovittava Suomen olosuhteisiin.
Maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen (kesk.) puolestaan painotti omissa lausunnoissaan kansallisen metsäpolitiikan merkitystä ja toimenpiteiden pitämistä omissa käsissä.
Kun Suomen hallitus on nyt kertonut kannattavansa komission tavoitteita, ministerien ilmoittamien omien tavoitteiden saavuttaminen vaatisi muutamaakin ilmaveiviä.
Huomiota herättävää asiassa oli pääministeripuolueen sosialidemokraattien aneemisuus. Marin ei ole suostunut ottamaan asiaan julkista kantaa. Vähäistä on ollut myös muiden sosialidemokraattien kiinnostus asiaan puolueen kamppaillessa Fortumin omistusohjausongelmissa ja hoitajien työtaisteluissa.
Tämä on valitettavaa. Nyt unioniin lähdetään taas kerran molempia käsiä heilutellen kahdella kannalla. Toisaalta tuetaan komission hanketta, toisaalta yritetään säilyttää metsäpolitiikan hallinta kansallisessa päätösvallassa.
Samanlaisessa tilanteessa oleva Ruotsi hoiti asian jämäkästi. Maan parlamentti päätti yksituumaisesti, ettei se kannata EU:n ennallistamishanketta. Saman olisi voinut tehdä myös Suomen hallitus. Niin arvokas asia omasta metsiä koskevasta päätöksenteosta kiinni pitäminen on.
Vieläkin asialle voidaan tehdä jotain. Hallitus ei nykyisessä kriisitilanteessa tähän asiaan kaadu, mutta asiaa lopullisesti tulkitseva eduskunnan suuri valiokunta voisi tällä kertaa ottaa Ruotsista oppia.
Luontokatoa ei kukaan varmasti väheksy, mutta samaan aikaan on kiihkottomasti arvioitava Suomelle määriteltävä kohtuullinen tavoitetaso sekä metsä- että kansantalouden kestokyky asian hoitamisessa. Myös Suomen metsänhoidon jo tähän mennessä tekemät toimet ja suojelupäätökset on otettava reilusti huomioon.
Ennallistamistoimet aiheuttavat komission mukaan vajaan miljardin euron vuotuiset kustannukset, mutta samaan aikaan niiden lasketan tuottavan 10 miljardin hyödyt.
Toistaiseksi kukaan ei tunnu tietävän, mihin nämä arviot perustuvat. Suuri valiokunta voisi ottaa asiasta viimein selvää ja tarvittaessa kyseenalaistaa EU:n laskelmat.
Tärkeää olisi myös turvemaiden käytön hyväksyminen sekä maa- että metsätaloudessa. Niin tärkeitä ne Suomelle ovat. Erityisen tarkkana pitäisi olla ennallistamisen kohteiksi tulevien maa-alueiden määrittelyssä.
Maa- ja metsätalouskäytössä olevat alueet pitäisi rajata joka tapauksessa niiden ulkopuolelle ja muutenkin koko ennallistaminen pitäisi säilyttää kansallisen päätöksenteon piirissä, jotta toimet olisivat varmasti tehokkaita.
Hallitus antoi kuitenkin komissiolle jo viime torstaina ympäristöministerin valmistelun perusteella huomattavan paljon siimaa. Se olisi nyt kelattava nopeasti takaisin.
Kohta on liian myöhäistä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat






