Eduskunta paaluttaa velkaantumisen rajat ‒ velkajarru edellyttää kaikilta sitoutumista

Kuva: Timo Filpus

Eduskuntapuolueet pääsivät vasemmistoliittoa lukuun ottamatta tiistaina historialliseen sopimukseen parlamentaarisen työryhmän esittämästä niin sanotusta velkajarrusta. Uuden talouspolitiikan välineen tarkoituksena on saada Suomen velkaantuminen kuriin.

Tavoitteena on alentaa velkaantumisaste ensin EU:n säästöjen mukaiseen 60 prosenttiin bruttokansantuotteesta ja pitkän aikavälin tavoite on 40 prosenttia. Jo ensimmäinen tavoite on riittävän kova, koska Suomen valtionvelan suhde bkt:hen on nousemassa vuonna 2027 noin 87 prosenttiin.

Nyt tarkoituksena on, että eduskunta laittaa hallitukselle velkaantumisen suhteen suitset suuhun jo etukäteen. Velkajarru tarkoittaa, että tulevaisuudessa eduskuntapuolueet sopivat jo ennen vaaleja yhdessä, kuinka paljon seuraavan hallituksen pitää tasapainottaa julkista taloutta. Merkittävää uudessa mallissa olisi, että puolueet hyväksyvät säästötarpeen tietämättä, ovatko ne vaalien jälkeen itse hallituksessa vai oppositiossa.

Periaatteessa eduskunnalla on ollut tähänkin asti valta päättää valtion budjetista ja sitä kautta velkaantumisesta, mutta käytännössä enemmistöhallitusten laatimat budjetit on eduskunnassa pienin muutoksin hyväksytty.

Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen tavoite velkaantumisen taittumisesta ei näillä näkymin ole onnistumassa. Hallituksen päättämistä miljardien eurojen leikkauksista ja verojen korotuksista huolimatta Suomen velkaantumista ei ole saatu kuriin, vaan julkinen velka on jatkanut kasvuaan.

Sitä on kertynyt niin paljon, että sen korjaaminen edellyttää vaalikausien yli ulottuvaa ohjelmaa. Velkajarru tarjoaa onnistuessaan siihen mahdollisuuden.

Mitään paniikkijarrutusta ei kuitenkaan ole tulossa. Sopimuksen mukaan velkasuhde laskee keskimäärin 0,75 prosenttiyksikköä vuodessa. Tämän ehdon on määrä tulla voimaan vasta vuonna 2031. (IS 14.10.)

Alijäämän määrästä sovittaisiin parlamentaarisesti kahdeksan vuoden aikavälillä. Tavoitetta tarkasteltaisiin aina neljän vuoden välein vaalikauden puolivälissä. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että vaalikauden puolessavälissä määriteltäisiin, miten paljon seuraavalla vaalikaudella pitäisi sopeuttaa.

Ensimmäinen alijäämätavoite määritellään ensi vuoden helmikuussa. Ensi vaalikauden sopeutustavoite vahvistetaan loppuvuodesta 2026.

Valtiovarainministeriön arvion mukaan kyse on 6,4 miljardista eurosta neljässä vuodessa tai 9,9 miljardista eurosta seitsemässä vuodessa, jos talouskasvu on 1,6 prosenttia vuodessa. Sopeuttamistarve on sitä suurempi, mitä pienempi on talouskasvu.

Vaikka uusi parlamentaarinen työryhmä saisi päätettyä raamit velkaantumiselle, riittää vaaliväittelyssä ja budjetin laatimisessa riittävästi tilaa politikoinnille. Toiset haluavat jatkossakin mieluimmin leikata menoja ja toiset nostaa veroja. Saattaa jopa käydä niin, että hallituksessa vääntö budjetin sisällöstä vaikeutuu entisestään, koska eduskunta on laatinut jo etukäteen budjettiraamit, jota ei voi lisävelalla paikata. Niukkuuden jakaminen on vaativaa ja koettelee yhtenäisyyttä.

Velkajarrun onnistuminen perustuu puolueiden keskinäiseen luottamukseen. Siksi yhdessä sovitulla asialla ei pidän lähteä politikoimaan. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) totesikin viestipalvelu X:ssä, että pelkkä paperi ei takaa mitään.

Hallituksen itselleen sopimat budjettikehykset eivät ole aina pitäneet. Esimerkiksi pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus meinasi vuoden 2021 keväällä kaatua kiistaan budjettiraamin romuttumisesta.

On hyvä, että eduskunta on pystynyt sopimaan yhdessä velkajarrusta. Toivottavasti se toteutuu myös käytännössä, koska muutakaan mahdollisuutta ei ole. Myös asialla politikoiva vasemmistoliittokin taipuu, jos on haluja seuraavaan hallituksen.