Ei suomalainen kuluttaja halua maailman keskittyneintä vähittäiskauppaa – hänet on pantu haluamaan

Paikallista Citymarkettia tai Prismaa kehuvaa kuluttajaa on turha moittia. Suomalaiset hypermarketit ovat kansainvälisesti ainutlaatuisia.

Vertailuja tehneiden asiantuntijoiden mukaan yhtä ylitsevuotavia ja kattavia valikoimia on maailmalla harvassa. Jos suomalainen ei ole omaan ”lähikauppaansa” tyytyväinen, erityisesti suurempien kaupunkien ympäristössä riittää usein muutaman kilometrin ajo seuraavaan jättimäiseen Prismaan tai Citymarkettiin.

Suomen päivittäistavarakauppa on maailman keskittyneintä. Alan kansainvälisten markkinaosuusvertailujen mukaan juuri missään ei ole vastaavaa kahden niin suuren jätin hallitsemaa markkinaa. Ja vain meillä ainoan varteenotettavan haastajan, eli Lidlin, markkinaosuus on niin pieni.

Kukaan ei silti voi väittää, että suomalaisessa vähittäiskaupassa ei keskittymisen vuoksi ole kilpailua. Kysymys on enemmän siitä, mistä kilpaillaan, mitä seurauksia keskittymisellä on jo ollut ja mitä on tulossa.

Juuri missään muualla Eurooppassa hypermarketit eivät ole vierekkäin samassa suuressa kauppakeskuksessa. Kuva: Markku Vuorikari

Suomen kauppajätit ovat maailman kannattavimpia. Toisin kuin moni luulee, kaksintaistelun seurauksena suomalaisia hemmotellaan enemmän hienoilla hypermarketeilla ja uskomattoman tiheällä myymäläverkostolla kuin kautta linjan edullisilla hinnoilla.

Kuluttajat ovat hengästyttävän investointitahdin maksajia. Investoinneilla tehokkaasti toimivat jätit ovat myös pitäneet huolen siitä, että aitoja varteenotettavia vaihtoehtoja ei päivittäistavarakaupassa ole Lidliä lukuun ottamatta lainkaan ja käyttö- tai kulutustavaroissakin koko ajan vähemmän.

Niitä ei myöskään enää helposti tule, koska kahden suuren markkinamahti on ylivertainen. Lisäksi usein sivuutetaan se, ettei jyrä ole pysähtynyt vähittäiskauppaan. Erityisesti S-ryhmä työntää lonkeroitaan tehokkaasti myös muihin kuluttajaliiketoimintoihin.

Vaikka kuluttajat ovat tyytyväisiä Prismoihin ja Citymarketteihin, se tuskin tarkoittaa, että vaihtoehtojen häviäminen markkinoilta on se, mitä kuluttajat lopulta haluavat. Heidät on pikemminkin pantu haluamaan.

Vaikka kuluttajat ovat tyytyväisiä Prismoihin ja Citymarketteihin, se tuskin tarkoittaa, että vaihtoehtojen häviäminen markkinoilta on se, mitä kuluttajat lopulta haluavat. Kuva: Jaana Kankaanpää

Päivittäistavarakauppa keskittyy kaikkialla, mutta muualla liian suurien markkinamahtien syntyminen haastetaan aktiivisemmin kuin meillä.

S-ryhmästä Tokmannille toimitusjohtajaksi loikannut Sampo Päällysaho ei ymmärrettävästi lähtenyt MT:n haastattelussa moittimaan entistä työnantajaansa liian suureksi. Ei, vaikka se kiistatta on ja vaikka se yhdessä K-ryhmän kanssa hallitsee liian suurta osaa Suomen päivittäistavarakaupasta.

Ylivertainen ja eri aloille laajeneva markkinamahti tuo keskusliikkeille neuvotteluvoimaa, jolla ne hallitsevat päivittäistavaroiden ja osin koko vähittäiskaupan arvoketjua ja joka lisää niiden vaikutusvaltaa koko yhteiskunnassa.

Yksikään elintarviketeollisuuden toimija, joka haluaa menestyä Suomessa, ei voi sanoa ei S- ja K-ryhmille. Tätä hallitsevaa asemaa käytetään taatusti hyväksi hintaneuvotteluissa ja sen tuntevat nahoissaan myös elintarvikeketjun alkupäässä kamppailevat maataloustuottajat.

S-ryhmästä Tokmannille toimitusjohtajaksi loikannut Sampo Päällysaho ei ymmärrettävästi lähtenyt MT:n haastattelussa moittimaan entistä työnantajaansa liian suureksi.  Kuva: Lari Lievonen

Suomessa poliittisilta päättäjiltä on turhaan odotettu järeitä toimia, joilla kauppajättien markkinamahdin kasvulle pannaan rajat. Suunta on pikemminkin päinvastainen. Keskusliikkeiden neuvotteluvoiman vuoksi – tai siitä huolimatta.

Paraatiesimerkki on vääntö Alkon monopolista. Viinien myynnin vapauttaminen toisi markkinoille varmasti uusia raikkaita vaihtoehtoja ja piristäisi kilpailua. Isossa kuvassa suurin osa Alkon liikevaihdosta luisuisi kuitenkin S- ja K-ryhmille.

Viinejä marketteihin vaativat kuluttajat eivät välttämät tule tätä edes ajatelleeksi. Jos päättäjät eivät tule, hälytyskellojen pitää soida lujaa – ja vielä lujempaa, jos keskusliikkeitä ollaan vahvistamassa tietoisesti.