Hoivatyön tasoon voitava luottaa

Hoitajien ja lääkäreiden päihdeongelmat näyttävät kasvavan huolestuttavasti. Alan valvonnasta vastaava Valvira joutui viime vuonna rajoittamaan yhä useamman hoiva-ammattilaisen valtuuksia. Tapausten määrässä oli peräti viidenneksen kasvu edellisvuoteen verrattuna (MT 10.3.).

Kaikki alan ammattilaiset tunnistavat ongelman. Sen syistä ei toistaiseksi kuitenkaan löydy yksimielisyyttä.

Valvira epäilee, että työvoimahallinto ohjaa alalle ihmisiä, jotka eivät sinne sovi. Lähihoitajien etujärjestö Super puolestaan epäilee, etteivät kaikki alan oppilaitokset ole riittävän tarkkoja opiskelijavalinnoissaan.

Pohjoissavolaisessa hoiva-alan yrityksessä ilmiöön törmättiin, kun tutustumiskäynnillä olleessa opiskelijaryhmässä oli mukana tuttuja päihdeongelmaisia. Toki heistäkin voi kuntoutua hyviä hoiva-alan ammattilaisia, mutta epäily on silti ymmärrettävä.

Vielä lähivuosikymmenet Suomen suurimpiin kysymyksiin kuuluu, kuinka turvata laadukas hoito ikääntyvälle väestölle. Siihen tarvitaan paitsi rahaa, myös osaavaa ja motivoitunutta henkilöstöä.

Ristiriita on melkoinen, kun hoitoalan henkilöstötarve kasvaa, ja samaan aikaan alan henkilöstöä jää myös ennätystahtiin eläkkeelle.

Terveys- ja hoivapalveluiden toimivuus koskettaa jokaista kansalaista. Hoivatyön korkeaan tasoon on totuttu Suomessa luottamaan, eikä tästä luottamuksesta käy tinkiminen. Hoitohenkilöstön ammattitaidon lisäksi on tärkeää, että määrätyt lääkkeet päätyvät varmasti niitä tarvitseville potilaille.

Samaan aikaan kun käytettävissä olevat varat ovat entistä tiukemmalla, hoitoalan töistä pitäisi saada niin houkuttelevia, että alan koulutukseen riittäisi laadukkaita hakijoita. Valtaosaltaan toki näin onkin, eikä nyt todetulla ongelmalla pidä leimata koko ammattitaitoista henkilöstöä.

Hoiva-alan tulevaisuudella on vahva yhtymäkohta hallituksen parhaillaan valmistelemaan sote-uudistukseen. Vaikka uudistus on suurissa vaikeuksissa, sen on lopulta kyettävä ratkaisemaan palvelujen tulevaisuus.

Palvelujen rakenteet ratkaisevat vain osan ongelmista. Suurin merkitys on sillä, mitä hoitajat ja lääkärit työpaikoillaan tekevät.

On pitkään tiedossa ollut tosiasia, että julkisen terveydenhuollon osalta toimimattomat tietojärjestelmät sekä kasvanut byrokratia syövät kohtuuttoman osan hoitavan henkilöstön työajasta. Työn tuottavuutta olisi pakko lisätä, mutta keskustelusta ei jostakin syystä päästä käytäntöjen kehittämiseen. Asetettuja tavoitteitakin voi pitää kovin vaatimattomina.

On selvää, että jatkossa terveyspalvelujen järjestämisessä työjako lavenee. Julkista palvelutuotantoa tarvitaan, mutta yritysten, palveluosuuskuntien ja jopa järjestöjen rooli tulee tehtävistä riippuen vahvistumaan. Samoin vastuuta vieritetään myös hoidettavien omaisille.

Vahvaa ja toimivaa terveydenhuoltoa tuskin voidaan turvata ilman näiden kaikkien toimivaa yhteistyötä.

Tehokkuus- ja tuottavuusvaatimuksia ei voida täyttää hoitavan henkilöstön selkänahasta. Avain löytyy uudesta tekniikasta, töiden järkeistämisestä sekä turhan työn karsimisesta. Tehokkaasti tuotettu palvelu turvaa parhaiten myös kilpailukykyisen palkkatason.

MT:n haastattelema peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.) kuvaili hoiva-alan kasvanutta päihdeongelmaa huolestuttavaksi kehitykseksi. Hän peräsi asiassa tiukempaa vastuuta oppilaitoksilta ja työpaikoilta.

Varmasti näin paikallisesti onkin. Huovisella ja muulla hallituksella on kuitenkin suurin vastuu huolehtia, ettei hoiva-alalle rakenneta uusia ja toimimattomia hallintohimmeleitä.

Pahimmillaan ne heikentävät työn tuottavuutta, huonontavat palveluja ja lisäävät kustannuksia. Tämä riski on hallintouudistuksissa aina, vaikka tavoitteet olisivat juuri päinvastaiset.