Kunnat varautuvat soteen ulkoistamalla

Kuluvan vaalikauden aikana kuntia ovat työllistäneet monet erilaiset lausuntopyynnöt. Kuntauudistusta ja sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistusta (sote) koskevia lausuntopyyntöjä on riittänyt kyllästymiseen asti.

Kuntapäättäjistä on usein tuntunut siltä, ettei kuntien mielipiteillä ole merkitystä. Kunhan nyt vain kysellään.

Hallituksen suunnitelmia koskevia lausuntopyyntöjä on lähetetty, vaikka useat oikeusoppineet ovat tyrmänneet esitykset sisällöltään lähtökohtaisesti perustuslain vastaisiksi.

Kunnilla on ollut jälleen mahdollisuus lausua mielipiteensä sote-uudistuksesta. Tällä kertaa lausuntokierroksella on ollut parlamentaarisen työryhmän tekemä lakiluonnos.

On hyvin todennäköistä, että eilen päättyneen lausuntokierroksen tulokset eivät ole kyselijöiden mieleen.

Kunnissa on laaja epätietoisuus siitä, mikä niiden rooli on viiden sote-alueen hallinnossa. Kuinka paljon uudistus maksaa ja kuka päättää? Jääkö pienille kunnille vain maksumiehen rooli samalla kun palvelut karkaavat entistä kauemmaksi?

Lakiluonnoksen mukaan sote-alueelle kuuluu palvelujen järjestäminen alueellaan. Palvelujen toteuttamista varten on tarkoitus perustaa jokaiselle sote-alueelle 4–5 toteuttamisvastuualuetta.

Hallitus perusteli sote-uudistusta myös sillä, että nykyiset hallintohimmelit pitää hajottaa. Esityksen perusteella himmelit eivät katoa minnekään, koska sekä sote-alue että toteuttamisvastuualueet ovat erillisiä kuntayhtymiä.

Sote-esityksen sekavuutta kuvaa, että RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund tyrmäsi jälkikäteen koko uudistuksen. Haglundin mukaan hän ei ymmärtänyt mihin hallituksen ja opposition sopima uudistusesitys johtaa. Jos ymmärrystä olisi ollut, Haglund ei olisi allekirjoittanut sopimusta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtajan Juhani Eskolan mielestä sote-uudistuksesta ovat kunnossa vasta isot linjat. Vasta myöhemmin selviää uudistuksen käytännön vaikutukset tavalliseen ihmiseen. Epäselvää on esimerkiksi missä terveyskeskukset, neuvolat ja vanhusten palveluasunnot sijaitsevat.

Kaikissa kunnissa ei ole jääty odottelemaan soten mahdollista toteutumista vuoden 2017 alusta lähtien. Esimerkiksi Parkano teki hiljattain kymmenen vuoden sopimuksen sote-palveluista yksityisen Pihlajalinnan kanssa. (MT 13.10.)

Parkanon kaupunginjohtajan Jari Heinäluoman mukaan sopimus vähentää kustannuksia vuonna 2016 lähes kymmenen prosenttia eli 2,2 miljoonaa euroa. Sopimus leikkaa myös kustannusten nousua tulevaisuudessa. Vuoteen 2020 mennessä säästöjä saattaa kertyä jopa 7,4 miljoonaa euroa nykyiseen menoon verrattuna.

Tohmajärvellä ulkoitus on tuonut säästöjä sote-menoista yli seitsemän prosenttia. Kunnanjohtaja Olli Riikosen mukaan säästöjen lisäksi palvelut paranivat, eikä terveyskeskuksessa ole pulaa lääkäreistä.

Kuntien sote-ulkoistukset koetaan uhaksi tulevalle sote-alueelle. Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikön Päivi Sillanaukeen mielestä kuntien ostosopimukset sisältävät riskin, että vuoden 2017 jälkeen kunta voi joutua maksamaan sopimuksen lisäksi sote-alueen maksut. (MT 6.10.)

Jari Heinäluoman mielestä tuplamaksut eivät ole lakiehdotuksen mukaan mahdollisia.

Parkanon ja Tohmajärven esimerkit ovat haaste julkisille palveluille ja sote-uudistuksen tekijöille. Jos yksittäiset kunnat pystyvät merkittäviin säästöihin toimintatapaansa muuttamalla, niin arvostelun sijaan niistä voisi ottaa oppia.

Sote-uudistuksessakin pitää muistaa läheisyysperiaate. Vallan ja vastuun raja ei saa hukkua hallintohimmeleihin.