Vesi ja osaaminen Suomen vientivaltit

Maailmassa kulutetaan luonnonvaroja huomattavasti enemmän mihin olisi varaa. Tilanne on entisestään pahenemassa, koska maailman väestön ennustetaan kasvavan nykyisestä noin seitsemästä miljardista 10 miljardiin vuoteen 2100 mennessä.

Yksi strateginen luonnonvara, jonka puutteen ennakoidaan pahenevan, on vesi. Akuuttina ongelmana ei ole tällä hetkellä veden vähyys maapallolla, vaan sen epätasainen jakaantuminen. Suomessa on tänä kesänä satanut vettä liikaakin, mutta monilla alueilla tilanne on aivan toinen.

Väestön kasvu ei yksin selitä veden kulutuksen kasvua. YK:n raportin mukaan veden kysynnän kasvuvauhti on ollut viime vuosikymmeninä kaksikertainen väestön kasvuun verrattuna.

Vesi liittyy aivan olennaisesti maailman ruuan tuotantoon. Pääsääntöisesti ruoka- ja vesipula vaivaavat samoja alueita. Puhtaan veden puute pahenee myös sellaisilla alueilla, joissa ruokaa on riittävästi ja elintaso korkealla. Monilla tärkeillä ruuantuotantoalueilla vesipula on todellinen.

Riittävien sateiden puuttuessa käytetään pohjavettä keinokasteluun. Esimerkiksi Yhdysvalloissa keinokastelu on johtanut siihen, että maan tärkeimmän, kuuden osavaltion alueella yltävän, pohjavesivaraston pinta on laskenut vuosikymmenen aikana viisi metriä. (MT 20.7.)

Kiinassa puolet viljelysmaasta on keinokastelun piirissä. Osassa maata pohjavettä käytetäänkin enemmän kuin uutta pohjavettä syntyy. Lisäksi merkittävä osa pohjavedestä on niin saastunutta, ettei sitä voi käyttää.

Kastelu pahentaa pulaa puhtaasta juomavedestä, koska kaksi kolmannesta maailman juomakelpoisesta vedestä käytetään kasteluun. Teollisuus käyttää noin viidenneksen käyttökelpoisesta vedestä ja talousvetenä kulutetaan noin kymmenen prosenttia.

Pulaa puhtaasta juomavedestä pyritään paikkaamaan monella eri tavalla. Monissa maissa juomakelpoista vettä tehdään merivedestä, mutta prosessi kuluttaa paljon energiaa.

Veden niukkuus on maailmanlaajuinen ongelma ruuantuotannossa sekä tehomaataloudessa että kehitysmaissa. Onkin syytä harkita tarkoin, miten kestävää on tuoda ruokaa esimerkiksi Suomeen alueilta, joissa vettä on alun perin niukasti tai sitä käytetään olosuhteisiin nähden liikaa?

Muutama vuosi sitten julkaistun WWF:n vesijalanjälki -raportin mukaan suomalaisen vesijalanjälki on noin 4 000 litraa vuorokaudessa. Lähes puolet tästä määrästä kuluu ulkomailla. Jalanjälkeen on laskettu kaikki vesi, joka tarvitaan kuluttajan syömän ruuan ja käyttäminen tavaroiden tuottamiseen.

Puhdas vesi on tärkeimpiä luonnonvarojamme. Siitä huolimatta Suomessakin juodaan pullotettua vettä noin sata miljoonaa litraa. Noin neljännes pullovesistä tuodaan ulkomailta. Suomalaiset ovat valmiita maksamaan litrasta pullotettua vettä paljon enemmän kuin maitolitrasta.

Pullotetun veden käytön ennakoidaan lisääntyvän edelleen. Vuodesta 2008 lähtien pulloveden käyttö on kasvanut kahdeksan prosenttia vuodessa. Maailmanlaajuisesti pulloveden käytön arvioidaan olevan tänä vuonna yli 230 miljardia litraa.

Puhtaan veden vauhdilla lisääntyvä kysyntä on suomalaisille suuri mahdollisuus. Sen sijaan että täytämme vesijalanjäljestämme lähes puolet ulkomailla, meidän pitää vaihtaa – aina kun se on mahdollista – tuontitavara kotimaiseen tuotteeseen. Kotimaisten tuotteiden suosiminen on ekologinen valinta, koska samalla voi helpottaa kuivien alueiden vesipulaa.

Puhtaan juomaveden viennin lisäämisen ohella pitää tehostaa entisestään vesiteknologian vientiä. Muutama vuosi sitten julkistetun raportin mukaan monet Suomen tärkeimmistä menestystarinoista liittyvät vuonna 2030 veteen ja vesien laatuun.

Vesiosaamisen viennin edistämiseksi vuonna 2009 perustetulla Suomen vesifoorumilla on tärkeä tehtävä suomalaisen veden ja osaamisen markkinoinnissa.