Kahdensuuntaista tulopolitiikkaa

Työmarkkinakeskusjärjestöt pääsivät eilen sopuun työmarkkinoiden raamisopimuksesta. Sitä voi pitää nykyiseen taloustilanteeseen suhteutettuna melkoisen anteliaana. Sopimus pitää hyväksyä vielä liittotasolla. Ainakin Metalliliitto suhtautuu siihen nihkeästi.

Palkkojen korottamien 4,3 prosentilla runsaan kahden vuoden aikana tulee kalliiksi myös kunnille ja valtiolle, jotka jo valmiiksi ovat velkakierteessä.

Neuvottelut sujuivat vanhaan kaavan mukaan. Viime viikolla neuvottelut katkesivat ja esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimitusjohtaja Mikko Pukkinen ehti jo sanoa, että se oli sitten siinä eikä neuvottelupöytään palata. Maanantaina neuvottelut sitten jatkuivat pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) ja valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) tapaamisella.

EK:n takinkäännöksen taustalla on maailmanlaajuinen talouskriisi. Kalliiksi tullut sopimus katsottiin pienemmäksi pahaksi kuin uhkaavat lakot. Pienempiä yrityksiä ja yrittäjiä edustavan Suomen Yrittäjien (SY) mielestä nollalinja olisi sopinut nykyiseen taloustilanteeseen. SY ei kuitenkaan mahtunut neuvottelupöytään.

Valtiovalta halusi olla omalla panoksellaan mukana tekemässä laajaa tulosopimusta. Valtion osana tupo-pöydässä oli perinteiseen tapaan nokittaa työmarkkinajärjestöjen tavoitteiden päälle jotakin hyvää molemmille osapuolille. Nyt muun muassa luovuttiin vuorotteluvapaan heikennyksestä ja alennettiin yritysten verotusta. Myös tuloverotukseen tulee pieni alennus.

Valtion osallistuminen maksaa ja nämä rahat pitää jostakin nyt kaivaa. Otetaanko lisää velkaa, kiristetäänkö esimerkiksi polttoaineverotusta lisää vai leikataanko jostakin? Ehkä näitä kaikkia.

Koska valtio panostaa yhteisiä verorahoja tuloratkaisun syntymiseen, millaiset takuut valtio saa tupo-sijoitukselleen. Lupaavatko työmarkkinajärjestöt työrauhan säilyvän ja sen, ettei irtisanomisia tule?

Valtion aktiivisuuden työmarkkinaratkaisun saamiseksi on ymmärrettävää, mutta tasapuolisena sitä ei voi pitää. Millaisen tulosopimuksen saavat ne ihmiset, jotka eivät ole eilen sovitun ratkaisun piirissä? Millä panoksella valtio aikoo osallistua heidän tulojensa kasvattamiseen?

Esimerkiksi maatalouden osalta valtiovalta katsoi tarpeelliseksi leikata ensi vuoden maatalousbudjettia noin sadalla miljoonalla eurolla. Lisäksi maatalouden energiaveron palautuksia pienennetään 20 miljoonalla eurolla, vaikka samaan aikaan energiaveroja nostetaan reippaasti.

Valtiovarainministeri Urpilainen sanoi eduskunnassa budjettikeskustelun yhteydessä, että ensi vuoden budjettiesitys pienentää tuloeroja. Tämäkin voi toimia teoriassa, mutta käytännössä näin ei ole – verojen korotukset ja leikkaukset kohdistuvat epätasaisesti maan eri osiin ja ammattikuntiin.

Maatalouden kohtelu osoittaa, etteivät päättäjät ota huomioon alan vaikeaa tilannetta. Puheet kotimaisesta ruuasta ja uusiutuvasta energiasta ovat vain puhetta, ellei niiden tuottaminen ole taloudellisesti mahdollista. Onko valtiovalta tietoinen, miten maataloustuottajien tulot ovat viime vuosien aikana kehittyneet? Valtion ensi vuoden budjetin perusteella näyttää siltä, ettei tieto ei ole ainakaan mennyt perille.

Näyttää siltä, että Suomessa tehdään hallituksen avustuksella nyt kahdensuuntaisia tulosopimuksia. Toisessa ratkaisussa tuloja lisätään ja toisessa niitä vähennetään.

Valtiovallan tukemaa laajaa tulopoliittista ratkaisua on syytä laajentaa.