Kela huolissaan oikeasta asiasta

Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen on huolissaan sosiaalitukien liiasta kasaantumisesta samoille henkilöille. Aaltosen mukaan erityisesti nuorten kohdalla yhteiskunnan pitäisi olla tukien osalta tiukempi. Julkisen avun vastineeksi pitäisi osoittaa halukkuutta työhön tai opiskeluun. Pelkkää oleilua ei ole syytä tukea. (MT 30.6)

Suuren osan sosiaalituesta jakavan viraston pääjohtajan huoli on aiheellinen. On myös erittäin tärkeää, että virkamies uskaltaa ottaa kantaa asiaan, joka on perinteisesti omistettu poliittisille päättäjille.

Kelan pääjohtaja myös tietää jo työnsä puolesta, mistä puhuu. Kelalla on poikkeuksellisen kattavat tiedot kaikista suomalaisista ja heidän saamistaan julkisista tuista.

Sosiaaliturvan tarkoituksena pitäisi olla riittävän hyvän elintason tuottaminen niille, jotka eivät siihen oma-alotteisesti pysty. Turva rahoitetaan yhteisesti kerättävillä verovaroilla. Merkittävä osa veroista kertyy ansiotuloista, tehdystä työstä.

Vaikka sosiaaliturvan hyväksyttävyys on Suomessa korkealla ja tulonsiirtojen merkitys ymmärretään laajasti hyvinvointivaltion perustana, aika ajoin järjestelmän rakennetta on syytä käydä läpi. Erityisen tärkeää on muistuttaa, että sosiaaliturvan rahoitus perustuu viime kädessä jonkun tekemälle työlle.

Tästä syystä on oikein odottaa, että mahdollisimman moni työhön kykenevä myös kantaa oman osuutensa yhteisen hyvinvoinnin rakentamisesta. Nyt näin ei ole. Sosiaaliturvan kannustinloukkujen takia liian monille tulee eteen tilanteita, jolloin työnteko ei kannata.

Aaltonen puhuu voimakkaasti työn puolesta. Hänen mukaansa erityisesti nuoria työelämän ulkopuolella olevia pitäisi kaikin tavoin saada työn pariin. Ajatus siitä, että Kelan järjestelmä hälyttäisi pitkään erilaisten tukien varassa eläneen henkilön kohdalla, on tervetullut.

Vielä tärkeämpää olisi, jos tukien varassa oleva kansalainen saataisiin mukaan työelämään ja aikanaan vielä maksamaan osansa hyvinvoinnista itselleen ja kenties muillekin sitä tarvitseville.

Olennaista on, että suomalainen elinkeinoelämä menestyy kansainvälisessä kilpailussa niin hyvin, että työtä on tarjolla sitä tekeville. Yksityisen sektorin tuottamalla rahalla maksetaan myös tarvittavat julkiset palvelut.

On kuitenkin mahdollista, että tämä työ ei tulevaisuudessa riitä kaikille. Lienee selvää, että tulevaisuudessa osa työstä on markkinoiden toiminnan kannalta niin tuottamatonta, ettei sen teettäminen kannata. Silti tämän työn yhteiskunnallinen arvo voi olla huomattavasti sen markkina-arvoa korkeampi.

Jos esimerkiksi väestön ikääntyminen tai ympäristön hoito tarjoavat työpaikkoja, joita verovaroin olisi mahdollista tukea, näin kannattaisi tehdä. Työstä saatava palkka täydentyisi sitten muulla sosiaaliturvalla. Kannustinloukut on mahdollista torjua niin, että tämä työ kannattaa ottaa vastaan.

Vaikka Suomen talous kasvaa tällä hetkellä vahvasti, maan talous velkaantuu yhä. Verotulot eivät riitä julkisten menojen kattamiseen. Vastuu asiasta on poliittisilla päättäjillä, mutta Kelan pääjohtaja kannattaa tarveharkintaa. Hänen mielestään lapsilisää voisi porrastaa tarpeen mukaan. Myös asumistuen porrastaminen asuinpaikkakunnan mukaan olisi Aaltosen mukaan perusteltua.

Tarveharkinnan lisäämiseen on seuraavina vuosina syytä varautua jo pelkästään sen takia, etteivät verovarat muuten riitä. Edelleenkin on syytä pohtia, voisiko yhteiskunta toimia ennaltaehkäisevästi niin, että tuleva sosiaalitukien tarve olisi pienempi.

Yksi keino olisi hajasijoittaa palveluja. Asuminen pääkaupunkiseudulla on kallista. Niin on myös sen tukeminen.