Mavin hermotesti

Vapun alla moni viisaskin meni Vipuun. Siis Maaseutuviraston sähköiseen viljelijätukien hakujärjestelmään.

Se on kaikin puolin hyvä ja mielekäs palvelu. Vipu auttaa lomakkeiden täytössä, tarkistaa jo täyttövaiheessa annettujen tietojen mahdolliset ristiriidat sekä säästää viljelijää paperi- ja postitustyöltä.

Ainoa ongelma oli, että järjestelmä lakkasi maanantaina toimimasta. Palveluun ei päässyt useaan tuntiin, eikä hakemusten jättäminen onnistunut. Takaraja hakemusten jättämiselle oli keskiviikkona kuukauden vaihtuessa.

Vipu-palvelun jumittumiselle on jo esitetty paljon hyviä syitä, ja varmasti löytyy lisääkin. Viljelijöille tukien hakemisessa kyse on kuitenkin ratkaisevasta osasta tilan koko vuoden tuloista.

Maatiloilla on menossa kiireisin sesonki pelto- ja muissa kevättöissä. Tuntien pakotettu istuskelu toimimattoman palvelun äärellä oli Mavilta hermotesti, joka olisi saanut jäädä tekemättä.

”Miksi meidän pitää laittaa neliöt ja pilkut viimeisen päälle? Hallinto sen sijaan voi näköjään sössiä kuinka vaan.”

MT:n toimitukseen tulevat viljelijäkommentit ovat suoraa tekstiä, joista osaa ei voi lehden sivuilla edes julkaista. Moni vaati järjestelmän toimimattomuudesta ”päitä vadille”.

Viljelijöiden tuohtumus on helppo ymmärtää. Ehdoton järjestelmä vaatii heiltä pilkun tarkkuutta ja aikarajojen noudattamista. Stressiä on riittävästi ilman häiriöitäkin.

Häiriöttömiä järjestelmiä tai palveluja ei olekaan. Se pitäisi muistaa myös silloin, kun palvelun käyttäjille esitetään ehdottomia vaatimuksia.

Viljelijät pyysivät hakemusten jättämiseen lisäaikaa Vipu-palvelun häiriön takia. Monella viljelijällä pinna ehti palaa, ennen kuin aikarajan joustamisesta keskiviikkona lopulta kerrottiin. Päätös olisi saanut tulla nopeammin.