Markkinat eivät vaaleista välitä

Kreikan toukokuussa pidetyt parlamenttivaalit johtivat hallituskriisiin. Vaalituloksen pohjalta ei saatu koottua toimintakykyistä hallitus, vaan vaalit jouduttiin uusimaan.

Viime viikonloppuna pidetyt uusintavaalit eivät merkittävästi muuttaneet voimasuhteita, mutta nyt on hallitus saatava kasaan. Euromaiden, Euroopan keskuspankin (EKP) ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) myöntämät lainat jäävät saamatta, ellei maassa ole toimintakykyistä, tiukkoihin säästöihin sitoutunutta hallitusta.

Muissa maissa on ehditty iloita siitä, että Kreikassa euromyönteiset puolueet pystyvät vaalituloksen perusteella muodostamaan hallituksen. Tosiasiassa Euroopan velkakriisin ratkaisun kannalta vaalituloksella ei ole suurta merkitystä.

Huolimatta euromyönteisten puolueiden voitosta Kreikassa, jatkoivat kriisimaiden valtionlainojen korot nousuaan. Esimerkiksi hiljattain sadan miljardin tukilupauksen pankeilleen saaneen Espanjan kymmenvuotisten valtionlainojen korot nousivat maanantaina yli kriittisenä pidetyn seitsemän prosentin rajan.

Espanja ei ole pyytänyt tukea valtiolle, mutta aiemmin yli seitsemän prosentin nousseet valtionlainojen korot ovat johtaneet tukipyyntöön. Näin on käynyt Kreikalle, Irlannille ja Portugalille.

Myös Ranskassa järjestettiin parlamenttivaalien toinen kierros. Sen tulos oli tärkeä. Huolimatta siitä, että Ranskan presidentillä on suuri valta, hän tarvitsee asioiden eteenpäin viemiseksi parlamentin tuen. Uudella sosialistipresidentillä Francois Hollandella on nyt tukenaan sosialistienemmistöinen parlamentti.

Eri asia on, mitä Hollande aikoo ja voi enemmistöllään tehdä. Hollande on vastustanut Saksan liittokansleri Angela Merkelin tiukkaa säästölinjaa. Hollande haluaisi muuttaa hiljattain sovitun Euroopan talouskurisopimuksen elvyttävämmäksi. Merkel on ollut Suomen tukemana tiukkana.

Helpotuksia säästöohjelmaansa haluaa myös Kreikka.

Suomen pääministeri Jyrki Katainen (kok.) ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) torjuvat helpotukset tiukasti. Kataisen mielestä talouskurivelvoitteita ei ole tehty huvikseen ja niissä pitää pysyä.

Näyttää kuitenkin todennäköiseltä, että sekä Euroopan talouskurisopimusta että kriisimaiden talouskurivelvoitteita joudutaan tavalla tai toisella muuttamaan. Sopimusten muuttaminen on sekä teknisesti että poliittisesti vaikeaa, koska muutokset pitää hyväksyä kaikissa euromaissa. Sopimusten tulkintaan saatettaan etsiä kuitenkin jonkinlaista joustavuutta.

On vaikea kuvitella, että suurtyöttömyydestä ja talousvaikeuksista kärsivät maat pystyisivät lisäämään kasvua ja kilpailukykyään leikkaamalla. Tähänastinen kehitys on ollut päinvastainen. Edes euron heikentyminen ei auta, jos asiat ovat täysin kuralla.

Euroalue on myös jakaantumassa entistä enemmän kahtia. Esimerkiksi Saksa ja Suomi ovat hyötyneet muiden maiden ahdingosta alhaisina valtionlainojen korkoina. Myös euron devalvoituminen on lisännyt viennin kilpailukykyä euroalueen ulkopuolelle.

EU:n päätöksenteossa on ollut yhtenä ongelmana se, että jossain jäsenmaassa on aina tulossa vaalit. Markkinoiden reaktiot osoittavat kuitenkin, etteivät ne enää vaaleista välitä.

Luottamuksen saavuttamiseksi tarvitaan pitkäjännitteistä yhteistä politiikkaa. Euroopan talouskriisiin kestävän ratkaisun keksijälle olisi taloustieteen Nobel-palkinto tarjolla.