Sota uuvuttaa myös Venäjää – niin paljon nuoria miehiä on kuollut, että tieto todellisista tapahtumista kulkeutuu väistämättä myös kotirintamalle
Suomessakin kannattaa ryhtyä vähitellen seuraamaan Venäjän ja Ukrainan sotaa läntisen puolustusliiton näkökulmasta. Itänaapurin suoran uhan lisäksi huolta kannattaa kantaa myös kauempana tapahtuvista konflikteista.
Voitonpäivän paraatissa oli vähemmän sotilaita kuin aiemmin. Hävittäjien ylilennot jätettiin sääongelmiin vedoten pois, eikä kaluston esittelykään ollut yhtä mahtipontista kuin aiempina vuosina. Kuva on vuodelta 2013. Kuva: Tayana Kazakova/PixabayMoskovan voitonpäivän tapahtumat heijastivat sotaväsymyksen merkkejä Venäjällä kovista ennakko-odotuksista huolimatta. Presidentti Vladimir Putinin puhe oli yllätyksetön. Lännen uhkakuvaa vahvistettiin ja tutut natsismin vastaiset iskulauseet toistettiin, mutta ennakoitua sodan julistusta Ukrainalle ei kuultu.
Itse asiassa Putin ei juuri maininnut Ukrainaa. Kotimaiselle yleisölle hän antoi ymmärtää Venäjän suojautuvan lännen hyökkäykseltä.
On kuitenkin jo yhä kyseenalaisempaa, meneekö Putinin todistelu enää läpi venäläisissäkään. Niin kaukaa haetulta puhe lännen hyökkäyksestä myös Venäjällä koetun tapahtumien kulun osalta on.
Sodassa on kuollut niin paljon nuoria miehiä, että tieto todellisista tapahtumista kulkeutuu väistämättä myös kotirintamalle.
Voitonpäivän paraatissa oli vähemmän sotilaita kuin aiemmin. Hävittäjien ylilennot jätettiin sääongelmiin vedoten pois, eikä kaluston esittelykään ollut yhtä mahtipontista kuin aiempina vuosina.
Suomi elää tavallaan, Putin puhuu ajallaan.
Vaikka Putinin esiintymisestä puuttui puhti , sotatoimet Ukrainassa eivät ole miltään osin ohi. Lännen vahvasti tukema Ukraina pystyy Harkovan alueella painamaan hyökkääjiä takaisin omalle alueelleen, mutta muualla Itä-Ukrainassa Venäjä jatkaa uuvuttavaa siviilien pommittamista ja infrastruktuurin särkemistä.
Vielä tässä vaiheessa kumpikaan osapuoli ei kykene neuvottelemaan oikeasta aselevosta. Venäjä on kuitenkin jo kansainvälisen maineensa menettänyt. Ukrainaa se ei myöskään pysty valloittamaan.
Krimin pitäminen ja jonkinlaisen jäätyneen konfliktin aikaansaaminen saattaa lopulta tyydyttää Putinia.
Ukrainan näkökulmasta tämäkin hinta on liian kova.
Tieto todellisista tapahtumista kulkeutuu väistämättä myös kotirintamalle.
Samaan aikaan Suomi valmistautuu historiansa merkittävimpään liittoutumiseen. Presidentti Sauli Niinistön kantaa Nato-jäsenyyteen odotetaan jo torstaina. Pääministeri Sanna Marin (sd.) kertonee oman mielipiteensä tämän jälkeen.
Puhemies Matti Vanhaselta (kesk.) odotetaan kantaa Natoa koskevan selonteon käsittelystä myös torstaina. Kovin kauan ei mene myöskään presidentin ja hallituksen esitykseen jäsenhakemuksen jättämisestä Natoon..
Asiassa ei kuitenkaan haluta kiirehtiä. Omasta aikataulusta ja asioiden kunnollisesta käsittelystä halutaan pitää historiallisessa päätöksessä tiukasti kiinni.
Suomi elää tavallaan, Putin puhuu ajallaan.
Omasta aikataulusta ja asioiden kunnollisesta käsittelystä halutaan pitää historiallisessa päätöksessä tiukasti kiinni.
Myös kansan tuki Nato-jäsenyydelle on jatkuvasti vahvistunut. Tuoreimmassa Ylen tutkimuksessa peräti 76 prosenttia suomalaisista on Nato-jäsenyyden kannalla. Suomalaisten äärimmäisen nopea mielipiteen muutos jäsenyyden nihkeästä vastustamisesta erittäin vahvaan tukemiseen on helpottanut valtion johdon toimintaa.
Sekä presidentti Niinistö, puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) että pääministeri Sanna Marin (sd.) ovat pystyneet käyttämään viime kuukaudet Suomen jäsenyyden pohjustamiseen.
Sekä Naton, Yhdysvaltain, Britannian että johtavien EU-maiden tuki Suomen ja Ruotsin jäsenyydelle on selvä. Puolustusministeri Kaikkonen vielä vahvisti maanantaina Suomen olevan turvatakuiden osalta Ruotsin kanssa samalla viivalla (MT 9.5.).
Seuraavan kahden viikon aikana Suomi siirtyy ison askeleen kohti läntistä puolustusliittoa. varsinaiseen jäsenyyteen ja sen mukanaan tuomiin velvoitteisiin menee vielä kuukausia.
Jopa Moskovassa on täysin selvää, miksi Suomi ja Ruotsi nyt Natoon pyrkivät.
Jaksaako epäonniseen sotaan uupunut Venäjä provosoida pohjoisia demokratioita on epäselvää.
Sen sijaan jopa Moskovassa on täysin selvää, miksi Suomi ja Ruotsi nyt Natoon pyrkivät. Syynä on Venäjän arvaamaton ja aggressiivinen ulkopolitiikka, ei niinkään Suomen ja Ruotsin oma-aloitteisuus.
Joka tapauksessa Suomessakin kannattaa ryhtyä vähitellen seuraamaan Venäjän ja Ukrainan sotaa läntisen puolustusliiton näkökulmasta. Itänaapurin suoran uhan lisäksi huolta kannattaa kantaa myös kauempana tapahtuvista konflikteista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat





