Kesästä tulossa taas liian kuuma

Suomalaiset ovat nauttineet alkukesän helteistä poikkeuksellisen pitkään. Lomalaisten mielestä lämpöä maailmaan mahtuu ja aurinko ruskistaa sopivasti. Silti paahteessa on huolestuttavampi sivuvire. Kesästä on tulossa liian kuuma.

Ennen juhannusta julki vuodettiin hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n arvioita, joiden mukaan ilmaston lämpeneminen etenee vauhdilla, joka aiheuttaa sietämätöntä kuumuutta, merenpintojen nousua, nälänhätää ja peruuttamattomia ilmaston muutoksia jo 30 vuoden kuluttua.

Vaikka tiedot ovat vahvistamattomia, niiden paikkaansa pitävyyttä ei ole syytä olennaisilta osiltaan vähätellä. Tilanne on paha ja huolimatta kansainvälisen yhteisön heräämisestä, aikaa ei ole hukattavaksi.

Parhaillaan ennätyshelteet raastavat Kanadaa ja osaa Yhdysvalloista. Myös Suomessa maataloustuottajat ja metsänomistajat ovat havahtuneet ilmastonmuutokseen viime vuosina. Viimeksi viime viikolla myrskyt tekivät pahoja tuhoja metsissä. Tavallista satokautta on enää vaikea erottaa poikkeuksellisista. Niin yleisiä rankkasateet ja kuivat jaksot nykyään Suomessakin ovat.

Ilmastokeskustelu kuumenee parhaillaan myös hallituksessa. Erityisesti vihreissä poreilee. Puolueen puheenjohtaja Maria Ohisalo on jo todennut, ettei nykyinen pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus ole pystyssä, jos työllisyys- ja ilmastotoimet eivät etene (IL 28.6.). Samalla Ohisalo antoi ymmärtää vihreiden kantaneen käytännössä yksin vastuun ilmastotoimien etenemisestä.

Ohisalon lausumat aiheuttavat kulmakarvojen kohottelua päähallituspuolueissa. Sekä sosialidemokraatit että keskusta ovat vahvasti sitoutuneet hallituksen sinänsä kunnianhimoiseen ilmasto-ohjelmaan, joka on myös toteutumassa suunnitellulla tavalla.

Tuulivoiman ja biokaasun eteneminen, akkuteollisuuden isot investoinnin maakuntiin ja puurakentamisen edistämiseen jo tehdyt ratkaisut ovat kummankin puolueen näkökulmasta varmasti perusteltuja. Jopa turpeen alasajon osalta kehitys olisi ollut ennakoitua nopeampaa ilman vihreiden näyttävää irtiottoakin asiassa.

Suomen eteneminen ilmastotoimissaan on myös kansainvälisesti katsottuna ollut nopeaa. Maailman ilmatieteen laitoksen pääjohtajan Petteri Taalaksen mukaan Suomi on yksi eniten päästöjään leikanneista maista (IL 28.6.).

Taalas huomauttaa myös, että Suomen lisäksi monet merkittävät teollisuusmaat pyrkivät tehokkaasti vähentämään hiilipäästöjään.

Toiveikkuutta valtavan ongelman ratkaisemiseksi luo myös, että elinkeinoelämän ansainta perustuu suurelta osin ekologisten ratkaisujen edistämiseen. Kun hiilidioksidin ilmaan päästämisestä tehdään kallista ja fossiilittomien tuotteiden valmistusta suositaan, kehitys voi olla hyvinkin nopeaa.

Tämä näkyy jo autoteollisuudessa ja yhä enenevässä määrin myös energiasektorilla. Itse asiassa yritykset, jotka eivät ota EU:n vihreää siirtymää tosissaan joutuvat tulevaisuudessa hyvin helposti sivuraiteelle. Näin toimii markkinatalous jo nyt.

Vihreiden ansiota ympäristöajattelun edistämisessä ei kukaan kiistä. Tällä hetkellä kilpailu tälläkin politiikan lohkolla on huomattavasti aiempaa tiukempaa. Valistunut äänestäjä kysyykin, mitä sellaista vihreät pystyvät tuomaan suomalaisen ilmastopolitiikan keinovalikoimaan, jolla on olennaista merkitystä kansallisessa päätöksenteossa.

Vaikka vihreiden puoluekokous kuinka lähestyisi, pelkillä yksittäisillä irtiotoilla tai hallituksesta lähtemisellä uhkaamisella ei saada pysyviä tuloksia aikaan.

Suomi tarvitsee jäntevää ja pitkäaikaista konsensusta, jolla saadaan pysyviä vaikutuksia aikaan. Tämä olisi varmasti myös vihreiden tavoitteiden mukaista.

Suomen eteneminen ilmastotoimissa on ollut kansainvälisesti katsottuna nopeaa.