Viljelijöiden taloustiedoissa on yhä parantamisen varaa
Kalliskaan traktori ei paranna hehtaarisatoa toisin kuin satsaukset viisaasti käytettyihin tuotantopanoksiin, laadukkaaseen siemeneen sekä oikea-aikaiseen lannoitukseen ja kasvinsuojeluun.
Aivan liian moni viljelijä ei edelleenkään tunne viljelynsä tuotantokustannuksia, eikä osaa näin muuttaa omia käytänteitään niin, että tuotannosta saatavat tulot ja sen aiheuttamat menot olisivat oikeassa suhteessa toisiinsa. Kuva: Timo Filpus14.8.202518:30
Vanhan ja varmasti monia maatalousyrittäjiä aiheellisesti ärsyttävän sanonnan mukaan viljelijäksi ryhtyvällä matematiikan arvosanan pitää koulutodistuksessa olla nelonen ja uskonnon kymppi. Sanonnalla viitataan maatalouden jo vuosikymmeniä jatkuneeseen huonoon kannattavuuteen ja siihen uskollisuuteen, jolla viljelijät työtään siitä huolimatta jatkavat – moni muilla tuloilla tuotantoaan rahoittaen.
Kasvintuotannossa onkin paljon asioita, joihin viljelijä ei itse voi vaikuttaa. Esimerkiksi sääolot voivat yllättää. Sen myötä syyskasvien talvehtiminen voi epäonnistua tai kasvitaudit, tuholaiset ja rikkakasvit päästä valloilleen torjunnasta huolimatta.
On kuitenkin paljon asioita, joihin voi itse vaikuttaa ja joilla voi edistää tuotannon kannattavuutta, kuten Pro Agria Keskusten liiton kehityspäällikkö Sari Peltonen MT:n viljateemanumeron kirjoituksessaan 13. elokuuta toteaa. Osaaminen, suunnittelu, oikein kohdennetut tuotantopanokset ja – mitä Peltonen ennen muuta peräänkuuluttaa – taito käyttää laskinta. Ammattitaitoinen viljely on nykyisin nimenomaan talous- ja johtamisosaamista.
Aivan liian moni viljelijä ei edelleenkään tunne viljelynsä tuotantokustannuksia, eikä osaa näin muuttaa omia käytänteitään niin, että tuotannosta saatavat tulot ja sen aiheuttamat menot olisivat oikeassa suhteessa toisiinsa.
On toki perusteltua vaatia viljan ostajilta tuotteesta sellaista hintaa, joka aidosti ottaa huomioon Suomen vaativat viljelyolot. Suomessa on vaikeaa tuottaa ruokaa samalla hinnalla kuin maissa, joissa tuotantokustannukset ovat esimerkiksi pidemmän kasvukauden, alemman palkkatason ja keveämmän sääntelyn vuoksi alhaisemmat kuin Suomessa. Jos Suomessa halutaan pitää yllä tuotantoa, nämä tekijät on tavalla tai toisella otettava huomioon.
Niin ikään huoltovarmuuden nimissä on myös perusteltua vaatia viljelijätukia, jotka kompensoivat tuotanto-olosuhteiden ja tuotantovaatimusten aiheuttamaa eroa esimerkiksi Keski- ja Etelä-Eurooppaan verrattuna. EU:n sisällä oikeudenmukaisen tukipolitiikan pitäisi olla väline siihen. Nykyisellään EU:n suorien tukien järjestelmään on rakennettu sisään puhdas epäoikeudenmukaisuus, joka palkitsee parhaiden satojen maita.
Juuri näihin vaatimuksiin puheet huoltovarmuudesta kiteytyvät: Suomen ruokaturvan ylläpito ei voi olla vain viljelijöiden harteilla.
Nelonen matikasta ei viljelijälle riitä.
Sen sijaan ostajien tai yhteiskunnan velvollisuus ei ole kompensoida tuottajalle väärin mitoitettujen koneinvestointien, huonosti laaditun viljelykierron tai taloudellisen osaamattomuuden aiheuttamia tappioita. Nelonen matikasta ei viljelijälle riitä, eikä uskonnon kymppikään auta, jos talousosaamisessa on vaje.
On hälyttävää, että vuodesta toiseen keskimääräisen suomalaisen pellon hehtaarisato ei riitä tekemään tuotannosta kannattavaa. Asia olisi korjattavissa hehtaarisatoa nostamalla, mitä Pro Agrian Peltonenkin on vuosien ajan MT:n viljateemanumeroissa peräänkuuluttanut.
Kyse ei ole siitä, etteikö Suomessa satojen nostaminen onnistuisi. Kohdentamalla tuotantopanokset oikein hehtaarisatoja voitaisiin nostaa jopa ilman tuotantokustannusten kasvua, sillä satokuilu – pellon tuotantopotentiaalin ja korjatun sadon välinen ero – on monella pellolla huomattavan suuri. Keskisadon nousu parantaisi kannattavuutta, kunhan huonosti tuottavat pellot oikeasti jätetään pois viljantuotannosta ja muutetaan esimerkiksi ympäristönurmiksi, taimikoiksi tai vaikkapa energiantuotantoon.
Kalliskaan traktori ei paranna hehtaarisatoa toisin kuin oikein kohdennetut satsaukset tuotantopanoksiin, laadukkaaseen siemeneen sekä oikea-aikaiseen lannoitukseen ja kasvinsuojeluun.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
