Maakuntien etu kaipaa puolustajia

Maakuntien itsehallintoa on yritetty Suomessa edistää pitkään. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana asiaa vietiin läpi pitkillä loikilla, mutta lopputulos oli pettymys. Erityisesti kokoomukselle tärkeiden terveyspalvelujen valinnanvapauden järjestäminen osoittautui mahdottomaksi. Monet hankkeet kariutuivat perustuslakivaliokuntaan. Myös yksityisten terveyspalvelujen vaihteleva laatu nousi julkisuuteen tavalla, joka vaikeutti asian poliittista hyväksyttävyyttä.

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus on pyrkinyt viemään asiaa läpi pelkistetymmällä mallilla. Yksityisille terveyspalveluille on varattu aiempaa tiukemmin vain rengin rooli. Sote-uudistuksen perusajatuksena on ollut luoda vahvat maakunnat, jotka pystyvät nykyistä paremmin takaamaan ikääntyvälle suomalaiselle väestölle tarvittavan hoidon ja huolenpidon.

Samalla erityisesti keskustalle on ollut tärkeää edistää maakuntien itsehallintoa myös muilla tavoin. Aluehallintovirastojen, elinkeino- ja ympäristötoimia hoitavien ELY-keskusten ja maakuntaliittojen organisoimisesta yhteen odotettiin paljon.

Perinteiseen sosialidemokraattiseen keskitettyä valtaa korostavan ajatteluun itsenäiset omaa tahtoa ilmentävät maakunnat sopivat huonosti. Myös oppositiossa erityisesti kokoomus on arvostellut tiukasti maakuntien verotusoikeutta.

Hallituksen johtavat puolueet ovat ottaneet kahden vuoden aikana toisistaan mittaa. Lopputuloksena keskusta sai runtattua läpi soten, joka pohjautuu maakuntien pohjalle. Tosin peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) onnistui loppuväännössä nimeämään maakunnat hyvinvointialueiksi.

Lisäksi keskusta onnistui viemään läpi rahoitusratkaisun, jossa rahaa jaetaan alueille niiden tarpeen mukaan. Erityisesti Uudellamaalla, jossa väestö on muuta maata nuorempaa ja hyvätuloisempaa tätä ei katsottu hyvällä. Pääkaupunkiseudun näkökulmasta muun maan ikääntyneen väestön hoitaminen on pois alueen omasta mahdollisuudesta kehittää sosiaali- ja terveyspalvelujaan.

Maakuntien näkökulmasta asia on kuitenkin selvä. Rahaa tarvitaan tarpeen mukaan. Lisäksi kaikkialla Suomessa palveluiden on oltava tasapuoliset.

Maakuntien itsehallinnon osalta kuluneen hallituksen aikaansaannos ei ole yhtä hyvä. Hyvän kuvan tästä antoi maakuntaveroa pohtineen kansanedustaja Esko Kivirannan (kesk.) johtama komitea torstaina.

Sen mukaan veron määritteleminen tämän hetken tilanteen perusteella on mahdotonta. Alueiden erot ovat niin suuret sekä maksukyvyn että tarpeiden osalta, että komitea katsoi parhaaksi lyödä tässä vaiheessa hanskat tiskiin.

Myös kokenut valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.) on päätynyt harkinnassaan siihen, ettei nykyinen hallituskausi kerta kaikkiaan ole riittävän pitkä huomattavan monimutkaisen asian viemiseksi loppuun.

Keskustassa lasketaan muutenkin, ettei syntynyttä sote-ratkaisua ja sen pohjalla oleva maakuntarakennetta kannata enää vaarantaa. Sote-urakan aloittamista alusta ei kestä enää kukaan.

Miten maakuntien tulevaisuuden Suomessa käy, jää tältä hallitukselta avoimeksi. Soten osalta tilanne on aiempaa parempi, mutta elinkeinopolitiikan osalta maakunnat jäävät yksin kamppailemaan pääkaupunkiseutua vastaan investoinneista ja kehitysrahoista.

Kun maakuntien väki nyt suuntaa kesäkuun kuntavaaleihin, muutama ajatus kannattaa uhrata myös omalle maakunnalle.

Ehdokkailta kannattaa kysyä, miten he aikovat omassa puolueessaan vaikuttaa niin, että koko Suomen asia otetaan esille.

Seuraavan hallituksen pohjaa rakennetaan jo nyt. Maakuntien etu tarvitsee sielläkin puolustajansa. Hyvinvointialueet eivät siihen pysty.

Sote-urakan aloittamista alusta ei kestä enää kukaan.