Talouden kohtalo ratkeaa yrityksissä

Suomessa vietettiin perjantaina Yrittäjän päivää. Helsingissä pidetyssä pääjuhlassa korostui nyt maaseudun yrittäjyys, sillä tänä vuonna päivän järjestelyvastuu oli MTK:lla.

Yrittäjän päivä on osa yrittäjäjärjestöjen yhteistyötä. Päivän tarkoitus on paitsi yrittäjien oman työn arvostaminen, myös muistuttaa, kuinka keskeinen merkitys yrittäjyydellä on koko kansakunnan hyvinvointiin.

On oikeastaan erikoista, että Yrittäjän päivää on vietetty vasta vuodesta 1997 alkaen. Lippu olisi ollut syytä nostaa salkoon paljon aiemminkin. Kenties nousu 1990-luvun lamasta auttoi huomaamaan päivän tarpeen.

Suomi on jälleen tilanteessa, jossa se kipeästi tarvitsee yrittäjiään. Talous sakkaa pahasti, eivätkä tuoreimmat ennusteet lupaa tilanteeseen nopeaa helpotusta.

Maan talous, työpaikat sekä verot ja niillä kustannettavat julkiset palvelut riippuvat viime kädessä yritysten menestyksestä. Yritysten ratkaisut taas riippuvat pitkälti niistä pelisäännöistä ja siitä toimintaympäristöstä, jonka yhteiskunta niille asettaa.

Tällä hetkellä säännöt ja ympäristö eivät näytä houkuttavan yrityksiä kasvuun ja investointeihin. Onneksi poikkeuksiakin on, mutta 2000-luvulla tuotannon ja työpaikkojen päävirta on kulkenut Suomesta pois.

Syitä on tietysti heikossa kansainvälisessä taloussuhdanteessa ja esimerkiksi vientiyritysten kannalta turhan vahvassa eurossa. Ulkoisista syistä riippumatta Suomen on kuitenkin itse ongelmansa ratkaistava.

Suomessa on totuttu ajattelemaan, että tasa-arvoinen koulujärjestelmä ja laadukkaat hyvinvointipalvelut ovat pienelle kansalle kilpailuetu. Siksi niitä on haluttu kehittää sitä mukaa kun vain varaa on ollut. Se on myös taannut maamme menestyksen.

Jos nykyiseen taloustilanteeseen ei löydetä pian ratkaisua, uhkana on hyvinvointiyhteiskunnan asteittainen alasajo. Yhteiskunta ei voi tarjota koulutusta tai palveluja, ellei sillä ole tarvittavaa rahoitusta.

Politiikan näkökulmasta ongelmaa on korostanut talouden ja omistamisen kansainvälistyminen. Isänmaaton raha hakeutuu sinne, missä se tuo omistajalleen parhaan tuoton. Yrityksiä ja investointeja on yritetty houkutella verokilpailulla.

Sen seurauksena suomalainen omistajuus ja kotimaiset yritykset ovat jääneet liian pienelle huomiolle. Verotus ja muut rasitteet kohdistuvat elinkeinoihin, jotka eivät pääse rasitteita pakenemaan. Hyviä esimerkkejä ovat maa- ja metsätalous.

Yrittäjäksi ryhtyminen vaatii aina suurta rohkeutta. Investoinnit tuotantoon ja työpaikkoihin sitovat yrittäjää jopa vuosikymmeniksi.

Rohkeutta tarvitaan nyt myös päättäjiltä. Pienillä säätötoimilla ja kestävyyslaskelmien rukkaamisella, joita viime vuosina on harrastettu, talouden suuntaa tuskin muutetaan.

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila vaati perjantaina hallitukselta pikaisesti yrittäjyys- ja kasvuohjelmaa – selkeää linjanvetoa yrittäjyyden edellytysten vahvistamisesta koko Suomessa. Marttila odottaa myös napakkaa toimenpideohjelmaa linjauksen toteuttamiseksi.

Yksi keskeinen ja vieläpä hyvin edullinen keino on normiviidakon purkaminen. Pikkutarkka sääntely estää uusien yritysten syntyä ja kasvua kaikilla toimialoilla.

Lisäksi hallituksen pitäisi alkaa nähdä Suomi kokonaisena. Laajan biotalouden lupaama tuotanto ja uudet työpaikat jäävät syntymättä, ellei biotalousstrategiaa aleta tosimielessä toteuttamaan.

Yrittäjän päivä oli samalla YK:n perheviljelmien vuoden päätapahtuma Suomessa.”Ruokimme maailman, hoidamme maata” -iskulause on epävarmaksi muuttuvassa maailmassa hyvin ajankohtainen.

Maaseutu on yrittäjien valtakuntaa. Sen tuotannon ja kasvun potentiaalia Suomella ei ole varaa jättää käyttämättä.