Tuottajilta vaaditaan nyt omistajaohjausta

Viime viikolla ilmeni yllättäen, että vahva suomalainen ja tuottajien pääosin omistama ruokatalo Raisio valmistutti Elovena-välipalarahkansa Virossa ja virolaisesta maidosta (MT:n verkkolehti 16.8.). Uutuustuotteen alkuperää ei sen paremmin korostettu tuotepakkauksessa kuin yhtiön verkkosivuillakaan.

Moni suomalainen maidontuottaja loukkaantui syvästi. MTK:n valtuuskunnan varapuheenjohtaja Tiina Linnainmaa kuvaili Raision toimintaa kaksinaamaiseksi – lypsyrehuja tuottajille myyvä yhtiö ei kelpuuttanut näiden maitoa omiin tuotteisiinsa.

Raision mukaan se ei löytänyt suomalaista toimittajaa rahkalleen. Useampi meijeri puolestaan vahvisti Maaseudun Tulevaisuudelle, ettei Raisiosta ole oltu heihin yhteydessä (MT 19.8.).

Kaiken lisäksi paljastui, että Raision virolaiskumppania Tere-meijeriä epäillään verorikoksista, eikä se ole kyennyt maksamaan virolaisten tuottajien maitotilejä sovitusti.

Jos harmitti Raision toiminta maidontuottajia, samaan soppaan sotkeutui tuottajien oma meijeritalo Valio perjantaina. Kävi ilmi, että yhtiö teettää suurkeittiöille "Valio lihapyörykät" saksalaisesta naudasta (MT:n verkkolehti 19.8.).

Harva edes tiesi, että Valio tehtailee myös lihatuotteita. Kuten Raisio, Valiokin vetoaa kotimaisen vaihtoehdon toimitusvaikeuksiin.

"Hinta ja saatavuus ovat usein ongelmana kotimaisessa raaka-aineessa", Valion viestintäjohtaja Pia Kontunen valitteli MT:lle.

Sen paremmin Raision kuin Valionkaan selitykset kotimaisen raaka-aineen puutteesta eivät vakuuta. Suomessa ei taida olla juuri nyt montaakaan ruokafirmaa, jolla puute myytävästä tavarasta olisi ongelma.

Raisio ja Valio ovat perinteisiä, vahvasti suomalaisuuteen ja raaka-aineiden kotimaisuuteen nojaavia yrityksiä. Raisiolle maitorahka ja Valiolle lihapullat ovat liiketoiminnassa mitättömiä murusia. Ei voi kuin ihmetellä, miksi moisten tuotteiden takia yrityksissä ollaan valmiita vaarantamaan vuosikymmenten arvokas brändityö.

Myös tuottajien lihatalot, HK ja Atria, ovat käyneet omat seikkailunsa muutamien tuotteiden raaka-ainevalinnoissa. Niissä omistajat ovat patistelleet yrityksiään kaidalle polulle, kuten nyt käy todennäköisesti Valiossa ja Raisiossakin.

Kotimaisen ruuan puolustamisessa tuottajien omien yritysten on näytettävä esimerkkiä.

Kriisiytyneillä ruokamarkkinoilla kilpailu on nyt veristä. Suomalaiset kaupat – S- ja K-ryhmä – valmistuttivat omia tuotemerkkejään samassa virolaismeijerissä kuin Raisio rahkaansa.

Kun kaupat valittelevat suomalaistuottajille markkinoiden alhaisia hintoja, ne samalla juoksuttavat kotimaisia ruuanvalmistajia kilpaa kyseenalaista halpatuontia vastaan. Jos vastassa on Suomea matalamman palkkatason maassa toimiva yritys, joka ei maksa verojaan eikä oikein raaka-aineistaankaan, on jokseenkin selvää kuinka kisassa käy.

Raision ja Valion tapauksista voi ainakin osittain olla kyse lähtemisestä kisaan vastustajan asein. Ruuan kotimaisuustyön näkökulmasta se ei tee ratkaisuja sen paremmin hyväksyttäviksi.

Maatilat elävät läpi kenties pahinta talouskriisiään. Ainoa kestävä apu siihen voi tulla ruokamarkkinoiden tervehtymisestä.

Ruuan eurooppalaisen ylitarjonnan ja halpatuonnin keskellä voivat keinot tuntua olevan vähissä. Silti kuluttajien tuki ja kotimaisten ruokayritysten edelleen suuri markkinaosuus ovat suomalaistuotannolle kilpailuetu.

Valion ja Raision valittelu kotimaisen raaka-aineen puutteesta kertoo, että yritysten yhteistyössä on Suomen ruoka-alalla vielä kehitettävää. Tuottajien on myös tarvittaessa ohjattava yrityksiään yhteistyöhön.