Helsinki kasvaa merelle kyseenalaisin keinoin

Pääkaupunki aikoo laajentua merelle, vaikka rakentamisen päästöt ovat huomattavasti kuivalle maalle rakentamista korkeammat.

Helsinki aikoo rakentaa muun muassa Koivusaareen aluetta, johon tulisi 4 000 asukasta ja 5 000 työpaikkaa.

Lisäksi Puotilanrantaan on suunnitteilla osaksi meren päälle rakennettava asuinalue ja samanlaisia täyttösuunnitelmia on Hernesaaren ja Yliskylän alueille (MT 26.6.).

Täyttömaan Helsinki aikoo hankkia räjäyttämällä muun muassa kalliota, jota meren täyttämiseen tarvitaan huimia määriä. Pelkästään Hernesaaren osalta täyttötarve lienee 1,6 miljoonaa kiintokuutiota.

Jopa kansainvälinen ilmastopaneeli on alkanut kiinnittää huomiota kaupunkirakentamisen haitallisuuteen ilmastonmuutoksen edistäjänä.

Helsinki sen sijaan ei ole asiaan herännyt.

Myös ympäristöministeriö on ollut asiassa huomattavan hidas, vaikka asuntorakentamisen salkku on viime vuodet ollut muun muassa metsäkeskusteluun paneutuneilla vihreillä.

Hiilijalanjäljen raja-arvot rakentamiseen ovat kuitenkin tulossa, mutta vasta vuonna 2025. Silloinkin ne koskevat vain rakennusta, eivät perustuksia ja muuta infraa.

Päätös vaikuttaa käsittämättömältä, mutta sitä perustellaan laskennan vaikeudella ja rakentamisen irrottamisella kaavoittamisesta, jonka merkitys päästöihin on usein ratkaisevan iso.

Kansalaisen kannalta on kuitenkin samantekevää, onko syy hiilijalanjälkeen poliittiseen päätökseen perustuvassa kaavoittamisessa vaiko betonia ja hiiliterästä käyttävässä rakentajassa.

Muutenkaan rakentamisen hiilijalanjälkeä ei vieläkään osata kunnolla hahmottaa ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.

Isojen kauppakeskusten tai jopa isojen julkisten hankkeiden rakennuspäästöjä on huomattavan vaikea, jopa mahdoton, selvittää.

Vaikka pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallituksen ilmastopolitiikka on todennäköisesti Sanna Marinin (sd.) kokoonpanon tavoitteita maltillisempaa, rakentamisen päästöihin ja eritysesti meren päälle rakentamiseen kannattaa edelleen keskittyä.

Se on myös oikeudenmukaisuuskysymys huomattavan hiilinielusääntelyn kohteeksi joutuvia metsänomistajia kohtaan. Hiilen sitominen on tärkeää, mutta niin on myös päästöjen vähentäminen.

Meren päälle rakentamisen aiheuttama luontokato on myös vaikutuksiltaan huomattava ja monilta osin ikuinen.

Katseet kohdistuvat nyt ympäristöministeri Kai Mykkäseen (kok.), joka elinkeinoelämän etujärjestössä toimineena ymmärtää hyvin, kuinka kaupalliset intressit saadaan palvelemaan ekologista kestävyyttä.

Mykkäsen olisi syytä viedä edelliseltä hallitukselta kesken jäänyt rakentamisen hiilipäästöregulaatio aina perustuksiin asti.

Ei ole Helsinginkään etu kestävään kehitykseen tähtäävänä pääkaupunkina rakentaa tulevaisuuttaan päästöjen päälle.

On hyvä, että hallitus aikoo puuttua pääkaupungin tapaan kipata likaiset lumet suoraan mereen. Surullista on, jos tämänkin käytännön kitkeminen onnistuu vasta tällä tavalla.

Uuden hallituksen kannattaa muutenkin pohtia, kuinka paljon uutta rakentamista Suomi tarvitsee.

Samalla erityisesti pääkaupunkiseudulla yleistynyt käytäntö suhteellisen nuorenkin rakennuskannan purkamiseen uusien hankkeiden alta on ekologisesti arveluttava.

Nykyistä hajautetumpi kasvu on usein sekä ekologisesti että jopa maan turvallisuuden kannalta hyvä vaihtoehto. Lisäksi nykymittaan kasvaneella pääkaupungilla on jo nyt huomattavia ongelmia turvata asukkailleen edes peruspalveluja.