Omistajat päättävät osuuskunnissa

Suomi on osuustoiminnan suurvalta. Lähes jokainen suomalainen on jonkin osuuskunnan jäsen, jotkut useammankin. Suomalaisissa osuuskunnissa on jäseniä yli seitsemän miljoonaa.

Vaikka osuuskuntia on monenlaisia, niin ne voidaan pääsääntöisesti jakaa tuottaja- ja kuluttajaosuuskuntiin. Suurimpia kuluttajaosuuskuntia ovat osuuskaupat ja osuuspankit. Tyypillisiä tuottajaosuuskuntia ovat isojen lihatalojen Atrian ja HK Scanin omistajaosuuskunnat sekä osuusmeijerit.

Osuuskuntien eroista huolimatta niillä on yhteinen tavoite. Sen sijaan, että ne pyrkisivät maksimoimaan osuuskunnan voiton, niiden tarkoitus on tuottaa etuja ja palveluja jäsenilleen. Toki osuuskuntienkin tarkoitus on tuottaa myös taloudellista hyötyä jäsenilleen.

Osuuskunnissa jäsenyys merkitsee myös omistajuutta. Esimerkiksi S-ryhmään kuuluvissa liikkeissä kassalla kysytään nykyisin S-kortin sijaan: Oletko omistaja?

Sama kysymys pitäisi esittää muidenkin osuuskuntien jäsenille. Kysymys on tarpeellinen, koska monelta jäseneltä on unohtunut, että päätösvalta osuuskunnan asioista on heillä itsellään.

Kuluttajaosuuskunnat ovat menestyneet viime vuosina hyvin. Sen sijaan tuottajaosuuskuntien omistamilla lihataloilla on mennyt huonommin. Venäjän asettamat tuontikiellot ovat ajaneet myös meijeriosuuskunnat ja niiden omistaman Valion vaikeuksiin.

Yhtensä syynä suurten lihatalojen vaikeuksiin ja alhaisiin tuottajahintoihin pidetään sitä, että osuuskuntataustaiset lihatalot kilpailevat keskenään ja kauppa käyttää tilannetta hyväkseen. Kilpailun lasku lankeaa tuottajien maksettavaksi.

Tuottajien aseman vahvistamiseksi nousee aika ajoin esiin ajatus Atrian ja HK Scanin yhdistämisestä "Liha-Finlandiaksi". Mallia on haettu osuusmeijereiden omistamasta Valiosta.

Osuuskuntapohjaisten lihatalojen yhdistyminen ei ole uusi ajatus. Liha-Finlandiastakin on puhuttu vuosikymmeniä. Kehitystä on toki tapahtunutkin moneen suuntaan.

Vuonna 1936 osuusteurastamot perustivat Tuottajien lihakeskuskunnan TLK:n. Yhteisyritys kasvoikin maan suurimmaksi lihanjalostajaksi, mutta TLK:n kasvu liian vahvaksi johti sen hajoamiseen.

Yhteisyrityksen hajoaminen johti Atrian Ja HK Scanin syntyyn ja muuttumiseen pörssiyhtiöiksi.

Nykyisin Liha-Finlandian syntyminen on epätodennäköistä, koska yhdistymisen arvellaan kaatuvan kilpailulakiin ja sen tulkintaan. Kilpailu- ja kuluttajavirastosta myönnetäänkin, että heitä kiinnostaisi jo yhteistyön lisääminen Atrian ja HK Scanin välillä. Mielenkiintoa viranomaisilta löytyisi myös omistajaosuuskuntien mahdollisen yhdistymiseen.

Gallup elintarviketiedon tekemän MT-mittauksen mukaan lihaosuuskuntien jäsenet eivät toivo lihatalojen yhdistymistä. Mittaukseen vastanneista lähes kaksi kolmasosaa ei pidä lihatalojen yhdistymistä tärkeänä. Fuusion sijaan toivotaan yhteistyötä lihan hankinnassa ja teurastuksessa. (MT 22.7.)

Lihatalojen omistajaosuuskunnat voivat nykyisin keskittyä omistamiseen, koska ne ovat siirtäneet Pohjanmaan Lihaa lukuun ottamatta hankintansakin pörssiyhtiöille tai niiden tytäryhtiöille.

Keskustelua liha-alan yhteistyön lisäämisestä ja toiminnan tehostamisesta on käyty vuosia, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi. Yhtenä syynä tilanteeseen pidetään sitä, ettei tuottajien ääni kuulu pörssiyhtiöiksi muuttuneiden lihatalojen päättäjien korviin.

Huolimatta siitä, että isot lihatalot ovat pörssiyhtiöitä, valtaa niissä käyttävät tuottajaosuuskunnat. Osuuskunnissa valtaa käyttävät jäsenet eli omistajat.

Osuuskuntapohjaisissa lihataloissa on historian aikana tehty monta rakennemuutosta. Vaikka lainsäädäntö asettaa omat reunaehtonsa, niin muutoksia tarvitaan taas. Ovatko omistajat niihin valmiita?