Alkuperä esille myös ravintolassa

Suomessa valmistettujen liha- ja maitotuotteiden ainesosien alkuperän merkintä tulee pakolliseksi. Maa- ja metsätalousministeriön on tarkoitus antaa asiaa koskeva asetus kesäkuussa, jonka jälkeen valmistajilla on kuuden kuukauden siirtymäaika merkintöjen toteuttamiseen. (MT 24.2.)

Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi ulkomaisesta lihasta tehtävässä makkarassa tai pyttipannussa raaka-aineena käytettävän lihan alkuperämaa pitää kertoa. Tähän asti se ei ole ollut pakollista.

Kyseessä on kaksivuotinen kokeilu, mutta tavoitteena on, että vaatimuksista tulisi pysyviä.

Hyvää Suomesta -merkki riittää jatkossakin todisteeksi raaka-aineiden kotimaisuudesta, eikä päällekkäisiä merkintöjä tarvita. Merkkiä saa käyttää lopputuotteessa, joka on valmistettu ja pakattu Suomessa ja jonka raaka-aineesta vähintään 75 prosenttia on suomalaista. Lihan ja maidon täytyy olla kokonaan kotimaista.

Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) uskoo, että uusi lainsäädäntö lisää suomalaisten tuotteiden menekkiä ja luo esimerkiksi ulkomaista lihaa käyttäville yritykselle painetta siirtyä kotimaiseen raaka-aineeseen. Suomeen tuodaan lihaa noin 150 miljoonalla eurolla vuodessa.

Tiilikainen toivoo, että myös EU-tasolla edettäisiin ruuan ainesosien pakollisissa merkinnöissä. Samantyyppinen vaatimus on käytössä ainakin Ranskassa.

Pitkään odotetun uudistuksen toivotaan siivittävän suomalaisesta raaka-aineista tehtyjen tuotteiden kilpailukykyä markkinoilla. Kyse on kuitenkin myös kuluttajan edusta.

MTK:n ruokakulttuuriasiamiehen Anni-Mari Syväniemen mukaan kuluttajien tietämys kotimaisuudesta on kasvanut, mutta moni hämääntyy kauppojen hyllytarjonnasta. Tuotteita myydään supisuomalaisilla nimillä, vaikka niillä ei olisi kotimaisuuden kanssa mitään muuta tekemistä kuin ehkä maahantuoja tai perinteikäs mutta sittemmin ulkomaisomistukseen myyty tuotemerkki.

Uusi asetus toivottavasti estää tuontilihan ja -maidon Suomi-pesun vähittäiskaupassa. Kuitenkin yhtä tärkeää olisi alkuperän ilmoittamisvelvoitteen laajentaminen myös ravintoloihin ja julkisiin suurkeittiöihin.

Asian taloudellinen merkitys on tuntuva. Ruokatiedon mukaan yksin julkinen sektori käyttää elintarvikehankintoihin noin 440 miljoonaa euroa vuodessa. Suomessa on 3 835 julkista suurkeittiötä, jotka tarjoavat 411 miljoonaa ruoka-annosta vuosittain. Määrä enemmän kuin tuplaantuu, jos mukaan lasketaan yksityiset ravintolat.

Tiilikainen lupaa avata keskustelun alan toimijoiden kanssa, mutta toistaiseksi asia ei ole edennyt. Vain vapaaehtoispohjalta alkuperämerkintöjä lienee turha edes odottaa kaikkiin ruokapaikkoihin.

Ruuan alkuperällä on kuluttajien ostospäätöksissä entistäkin suurempi merkitys. Taloustutkimuksen tekemän Suomi syö 2016 -tutkimuksen mukaan 73 prosenttia suomalaista pitää kotimaisen ruuan syömistä tärkeänä. Kaksi vuotta sitten tätä mieltä oli 65 prosenttia suomalaisista. (MT 19.12.)

Kotimaisuuden arvostus ei toteudu käytännössä, jos kuluttajalla ei ole todellista tietoa raaka-aineiden alkuperästä, vaan hän joutuu toimimaan mielikuvien tai luulon varassa.

Kotimaiselle lihan- ja maidontuotannolle kyse on kannattavuudessa ja viime kädessä koko alan tulevaisuudesta.

Suomalaisilla kotieläintiloilla tehdään iso työpanos esimerkiksi tuotannon salmonellavapauden tai antibioottien vähäisen käytön säilyttämiseksi. Tälle työlle voi olla vaikea saada katetta, jos kuluttajalla ei ole aitoa mahdollisuutta suosia suomalaista valinnoissaan - vähittäiskaupan lisäksi myös ravintolassa.