EU yrittää suurta ilmastoharppausta

Euroopan komissio julkaisi keskiviikkona odotetun ilmastopakettinsa. Massiivisen lainsäädäntöohjelman tavoitteena on vähentää EU-maiden kasvihuonekaasupäästöjä 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Sitoumuksesta EU:ssa on päätetty jo aiemmin.

Lainsäädäntöesitykset, kuten autojen päästörajojen kiristys, hiilitullit rajoille sekä päästökaupan päivittäminen ovat yksittäisinäkin asioina isoja ja poliittisesti vaikeita. Ilmeisesti komissiossa ajatellaan, että kytkemällä kaikki yhteen valtavaan pakettiin saadaan enemmän läpi kuin pieniä uudistuksia tekemällä.

Maanviljelijöiden ja metsänomistajien näkökulmasta esityksiin on liittynyt isoja pelkoja.

Hiilinieluvaatimus voi rajoittaa metsien hakkuita, bioenergiaksi kelpaavien puujakeiden määrää rajoitetaan ja maataloudelle asetetaan isoja muutospaineita. Ensireaktioiden perusteella pahimmilta uhkakuvilta toistaiseksi vältyttiin, mutta lisää sääntelyehdotuksia odotetaan jo tänään, kun komissio julkistaa uuden metsästrategiansa.

Hyvää on, että nykyinen byrokraattinen ja mielivaltainen hiilinielujen laskentatapa on tarkoitus korvata luonnontieteeseen perustuvalla nielutavoitteella. Alustavasti Suomelle vuodelle 2030 kaavailtu 17,8 miljoonan tonnin nielutavoite on mahdollista saavuttaa hyvällä metsänhoidolla ja maatalouden hiilensidontaa kehittämällä, ilman, että kummankaan toimintaedellytykset vaarantuvat. Pitää kuitenkin muistaa, että nielujen koko riippuu olennaisesti metsähakkuiden määristä. Viime vuonna Suomelle asetettu nielutavoite olisi ylittynyt. Vuoden 2018 hakkuutasolla EU-tavoite taas olisi alittunut reilusti.

Toinen ongelmallinen esitys on biomassan kestävyyskriteerien päivittäminen. Ehdotus muun muassa kieltäisi tuen kantojen polttamiselle. Ilmastopaketin ulkopuolella on edelleen käynnissä myös vihreän rahoituksen kriteereistä päättäminen. Uhkakuva siinäkin on metsänomistajiin kohdistuvan byrokratian ja valvonnan lisääntyminen.

Tänään julkaistava metsästrategia ei vielä sinänsä velvoita jäsenmaita mihinkään.

Se kuitenkin ohjaa komission metsiä koskevaa lainsäädäntötyötä tulevaisuudessa. Ennakkotietojen perusteella komissio tavoittelee unionille suurempaa valtaa metsäasioissa. Euroopan parlamentti taas haluaa säilyttää metsäpolitiikan pitkälti kansallisissa käsissä.

Vaaleilla valitut mepit ovat oikeassa. Metsiä koskeva päätöksenteko tulee ehdottomasti säilyttää kansallisissa käsissä.

EU-päätöksenteon vaiheet kestävät vuosia ja esitykset muuttuvat matkalla. Kun direktiivit on aikanaan saatu voimaan, aloitetaan heti uusien kiristysten valmistelu.

Päätöksenteon luonteen takia olisi ensiarvoisen tärkeää, että kansallisesti keskeisistä tavoitteista vallitsisi yksimielisyys edes hallituksen sisällä. Näin ei kuitenkaan ole. Ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) esimerkiksi kiirehti moittimaan EU:n Suomelle kaavailemaa hiilinielua liian pieneksi. Vihreät poliitikot ovat jatkuvasti pyrkineet kyseenalaistamaan pääministeri Sanna Marinin (sd.) ja muun hallituksen toiminnan EU-pöydissä. Tilanne on kestämätön niin hallitukselle, kuin Suomen asemalle Euroopan unionissa.

Pääministerin tehtävä on panna hallituksensa ruotuun.

On selvää, että fossiilisista raaka-aineista on päästävä eroon.

EU:lla on maailmankaupan keskeisenä mahtina kyky vaatia toimia myös maailman suurimmilta päästäjiltä. Hiilitullit ovat hyvä avaus tällä saralla. Tulleja voisi asettaa myös muulle ympäristön kannalta kestämättömälle tuonnille. Ilmastonmuutos ratkeaa tämänkaltaisilla isoilla toimilla, ei suomalaisen metsänomistajan kurittamisella.

Pääministerin tehtävä on panna hallituksensa ruotuun