Kylvöille lähdetään epävarmuuden keskellä

Sunnuntaina alkava toukokuu on nimensä mukaisesti kylvöjen kuukausi. Toki aikaisena vuonna toukotyöt ovat etelässä käynnistyneet usein jo reippaasti huhtikuun puolella, mutta tänä vuonna pelloille päästäneen eteläisimmässäkin osassa maata toden teolla vasta äitienpäivän jälkeen.

Talvi on tiloilla kulunut ankarien kylvöpohdintojen parissa. Takana on jo useita heikkoja satovuosia, ja viime vuonna monilla tiloilla kohdattiin kuivan ja kuuman kesän jälkeen täydellinen kato. Alkukaudesta viljan tuottajahinta laahasi pitkään tasolla, joka ei viljelijöiden näkökulmasta vastannut markkinatilannetta. Tuotantopanosten hinnat lähtivät syksyllä rajuun nousuun, jota Venäjän Ukrainassa käynnistämä sota on entisestään kiihdyttänyt.

Maatalouden talousasiantuntijat kehottivat pitkälle talveen asti viljelijöitä laskemaan tarkasti, mille pelloille kalliita lannoitteita kannattaa edes käyttää. Viljojen ja öljykasvien vaihtoehdoiksi esitettiin erilaisia kesanto- ja ympäristönurmivaihtoehtoja, joissa kustannukset ovat tuotantokasveja alhaisemmat ja niitä on mahdollista kattaa ympäristösitoumuksesta.

Ukrainan sodan kansainväliseen viljakauppaan aiheuttamat häiriöt ovat selvästi vaimentaneet puheita kesannoinnista ja samalla paineet kylvöalan maksimointiin ovat kasvaneet. Euroopan komissio esimerkiksi on antanut poikkeusluvan Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Ahvenanmaan ekologisen alan kesantojen viljelyyn.

Myös markkinakannusteet tuotantokasvien kylvöihin ovat epävakaassa maailmassa vahvistuneet: viljan hintanoteeraukset maailman viljapörsseissä ovat lukemissa, joita mukailevilla tuottajahinnoilla viljely on suomalaisilla keskisadoilla kannattavaa.

Lannoitteensa jo syksyllä hankkineilla tiloilla päätökset on helpompi tehdä kuin tiloilla, joilla tuotantopanosten hankintaa jarruttaa taloudellinen tilanne tai lannoitteiden saatavuus. Vaikka lannoitteet eivät tämänhetkisessä maailmantilanteessa ole ainakaan halpenemassa, jo hankittuja lannoitteita ei kannata säästellä varastoissa tulevien vuosien varalle.

Heikko sato kuuluu aina viljelyn riskeihin, joita yhä yleistyvät äärisäät entisestään kasvattavat. Jo nyt on realisoitumassa yksi viljelyyn kuuluvista riskitekijöistä eli syyskylvöisten kasvien heikko talvehtiminen: syysvilja- ja öljykasvipelloilla talvituhot näyttävät olevan paikoin merkittäviä, pahimmilla alueilla kasvusto on saattanut tuhoutua jopa kokonaan. Tuhoutuneen kasvuston myötä osa tulevan syksyn satoon tehdyistä satsauksista eli tehdystä työstä ja siemenkustannuksesta on jo nyt valunut hukkaan.

Kylvöjen viivästyminen pitkälle toukokuun puolelle leikkaa sekin sato-odotuksista terävimmän kärjen. Syksyn korjuuriskien pienentämiseksi lajikevalinnoissa joudutaan jo pohtimaan aikaisten lajikkeiden ottamista ainakin myöhäisten lajikkeiden rinnalle. Viljelykiertoon kannattaa ottaa myös öljy- ja valkuaiskasveja, joiden kysyntä on vuosia ylittänyt tarjonnan.

Viljelykiertojen pohtiminen on olennainen osa tilan vuodenkiertoa ja monille viljelijöille kevät toukotöineen vuoden parasta aikaa. Tänä vuonna taivaalla leijuu kuitenkin monia pilviä, jotka varjostavat viljelijöiden maauskoa.

Kaupan alalla yritykset ovat tahkonneet ennätystuloksia, mutta mittavista hinnankorotuspaineista huolimatta ruuan myytäväksi tuottaville viljelijöille on herunut parhaimmillaankin vain myötätuntoa. Samoin huipputulokseen on yltänyt ennätyskalliita lannoitteita tiloille myyvä Yara, mikä osaltaan kuvastaa markkinoilla vallitsevaa jyrkkää epätasapainoa.