Puumarkkinat nykivät

Suomessa on totuttu siihen, että puuta on tarjolla joko liikaa tai liian vähän. Usein sattuu edelleen, että teollisuuden puun tarve ja myyjien odotukset eivät toisiaan kohtaan.

Tästä vuodesta on odotettu vilkasta puukauppavuotta. Lopputuotteiden kysyntä on ollut varsin hyvää ja useimpien tuotteiden hinnat edellisvuosia parempia.

Puukaupan tilanne kuitenkin osoittaa, että markkinoiden tasapainottamisessa olisi vielä paljon töitä. Kun vielä jokin aika sitten teollisuus valitti puupulaa, ovat muutamat yhtiöt lopettaneet puun ostamisen nyt kokonaan. Ne, jotka ostavat, tekevät kauppaa vain valikoiduista kesäleimikoista. Puukauppamäärät ovatkin tällä hetkellä viime vuotta alemmalla tasolla.

Puun hintakehitys vaikuttaa luonnollisesti käytävään kauppaan. Kantohinnat ovat olleet hienoisessa laskussa, mutta se ei selitä kaupan tyrehtymistä. Syyt ovat syvemmällä.

Kansainvälisen talouden epävarmuus heijastuu myös suomalaisiin puumarkkinoihin. Sahatavaran kohdalla näkyy myös arabimaiden poliittinen tilanne. Välimeren alue on kokonaisuudessaan merkittävä vientialue suomalaiselle puulle.

Talouskriisin paheneminen EU-alueella vaikuttaa metsäteollisuuden tuotteiden kysyntäodotuksiin. Paperin kulutus on ollut laskussa myös internetin vaikutuksesta. Sanomalehdet eivät käytä enää paperia niin paljon kuin ennen ja sähkökirjat pienentävät kirjojen volyymeja.

Nämä yleiset syyt eivät riitä silti selittämään sitä tempoilua, mikä puumarkkinoilla tapahtuu. Teollisuuden varastot ovat aina joko liian täynnä tai liian tyhjiä. Tämä ei ole sen enempää ostajan kuin myyjänkään etu.

Ostajien ja myyjien väliset sopimukset puumarkkinoilla ovat kiellettyjä. Aiemmin, kun hinnoistakin voitiin käydä keskusteluja, myös markkinat toimivat paremmin. Mihinkään hintasopimuksiin ei ole paluuta, mutta silti kannattaisi miettiä sitä, onko nykyinen villi tilanne sittenkään parasta mahdollista markkinataloutta.

Kansantalouden kannalta olisi tärkeää, että suhdanteita voitaisiin pehmentää. Nyt näyttää siltä, että teollisuus on itse omilla toimillaan lisäämässä heiluntaa. Jos olisi järjestelmä, jossa heilahteluja voitaisiin hillitä jonkinlaisen ”putken” sisällä, voisivat tästä hyötyä kaikki.

Ongelma tunnetaan tietysti muuallakin kuin puumarkkinoilla. Öljymarkkinat heittelehtivät ylös ja alas poliittisten ja taloudellisten tekijöiden seurauksena. Ero puumarkkinoihin on kuitenkin siinä, että öljyn markkinat ovat maailmanlaajuiset ja että puskurivarastoja käytetään hillitsemään vaihteluja.

Metsäteollisuus ja metsätalous ovat Suomelle niin tärkeä talouden sektori, että sen toimivuuteen pitää kiinnittää erityistä huomiota. Metsäteollisuuden suuruuden aika ei ole edes ohi vaan se saattaa olla hyvin suurelta osin vielä edessä päin. Sen vuoksi puukauppaan olisi kehitettävä uusia välineitä, jotka lisäisivät puuvirtojen ennakoitavuutta.

Teollisuus voi vaikuttaa markkinoihin pelaamalla tuontipuulla, mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Kokemus on osoittanut, että unelma halvasta tuontipuusta on sittenkin illuusio. Tuontipuu ei ole nykyisin halpaa eikä aina edes edullista.

Myös tulevaisuudessa metsäteollisuus tarvitsee kotimaista puuta. Puun tuottajat tarvitsevat puolestaan kotimaista metsäteollisuutta.

Koko metsäsektorin kannalta on äärimmäisen tärkeää, että keinot puumarkkinoiden toiminnan kehittämiseen löydetään.