Valio ei pääse KKV-piinastaan

Suomalaisen lehmän maidosta kisataan markkinoilla ja kiistellään oikeudessa. 

Meijeritalo Valion tuskien taival kansallisen kilpailusäännöstön kanssa ei näytä helpottavan. Helsingin Sanomat (HS 12.5.) kertoi tiistaina, että yhtiö on vetänyt Kilpailu- ja kuluttajavirastosta pois hakemuksensa niin kutsutun Kivi-maitovelvoitteen purkamisesta.

Valiota sitoo vanha Kilpailuviraston päätös, jonka mukaan yhtiön on myytävä lähes kymmenesosa keräilemästään maidosta kilpailijoilleen omakustannushintaan. Virasto katsoi vuosituhannen vaihteessa tarpeelliseksi puuttua raaka-maitomarkkinoihin, koska lähes koko osuusmeijerikenttä ryhmittyi maitosodan päätteeksi Valio-lipun alle.

Valion mielestä markkinat ovat muuttuneet, eikä vanhalle velvoitteelle ole enää perusteita. Hakemuksen poisveto ei johdu siitä, että Valio olisi muuttanut mielensä, vaan siitä, että myös KKV:n kanta oli entinen – hakemus olisi hylätty joka tapauksessa.

Kivi-maito on vain yksi osa Valion KKV-piinassa. Valion suurin murhe liittyy Markkinaoikeuden yhtiölle määräämään 70 miljoonan euron sakkoon, jonka jatkokäsittely muhii Korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Jos tuomio pysyy, seuraavana jonossa ovat kilpailijoiden vahingonkorvausvaatimukset.

Markkinaoikeuden mukaan Valio hinnoitteli perusmaitonsa alle omien kustannusten torjuakseen kauppojen hyllyissä suurimman kilpailijansa Arlan tulon markkinoille. Valio kiisti saalistushinnoittelun ja esitti jyrkkiä arvioita kilpailuviranomaisten kyvystä ymmärtää markkinoiden toimintaa ja osuuskuntayrityksen tuloksenjakoa.

Kiistat kulminoituivat Valion tuolloisen toimitusjohtajan Pekka Laaksosen ja kilpailuviranomaisten avoimeen sotaan. Sodassa loppuun kuluneen Laaksosen tilalle toimitusjohtajaksi nostettiin viime syksynä Annikka Hurme – kokenut johtaja talon sisältä.

Näyttää, että Valio on muuttanut strategiaansa kilpailutilanteen selkiyttämiseksi. Sen tavoite on viranomaisten haukkumisen sijaan etsiä jatkossa yhteisymmärrystä. Yhtiö aloittaa myös aktiivisen vaikuttamisen kilpailulain uusimiseksi, minkä tarpeesta on puhuttu paljon jo kuluneen vaalikauden aikana.

On ymmärrettävää, että Valio pitää viranomaisten sille sanelemia toiminnan ehtoja tällä hetkellä kohtuuttomina.

Yhtiö ei voi osallistua vapaasti perusmaitojen hintakisaan, johon se toisaalta joutuu toimittamaan edullista raaka-ainetta kilpailijoilleen. Kilpailijat puolestaan houkuttelevat Valion tuottajia paremmalla tuottajahinnalla.

Nykyiset pelisäännöt pakottavat Valion keskittymään vääriin asioihin. Painiminen kansallisessa sarjassa vie yhtiön voimia vastata kovenevaan kilpailuun EU:n markkinoilla. Toki Arla-ryhmän toiminta Suomessa on osa tätä kilpailua.

Suomen tulevan hallituksen on syytä ottaa kilpailulain muutostarpeet vakavaan tarkasteluun. Nykylain tulkinnat eivät tunnista avoimien ruokamarkkinoiden kansainvälisyyttä. Suurikin suomalainen yritys on näillä markkinoilla pieni tekijä.

Arla–Valio-otteluun liittyy myös kiintoisa pala lähihistoriaa. Vuonna 1995 EU-jäseniksi liittyneiden Suomen ja Ruotsin maidontuottajien meijerit – Valio ja Arla – pohtivat yhdistymistä kyetäkseen kilpailuun suurten eurooppalaisten meijerien kanssa.

Suomen kilpailuviranomaisen kanta mahdolliseen yhdistymiseen oli kielteinen. Arla fuusioitiin tanskalaiseen MD Foodsiin, ja siitä tuli osa nopeasti kasvavaa kansainvälistä meijerijättiä.

Historiaa ei voi muuttaa, mutta olisi kiinnostavaa tietää, mitä Valion ja tuolloisen Arlan yhdistymisestä olisi seurannut. Nykyinen Arla on joka tapauksessa markkinoilla Valiota viisi kertaa suurempi peluri.