Laivapäästöjen porsaanreiät on saatava tukkoon

Sinilevätilanne on lämpimän kesän aikana ollut jälleen iso puheenaihe. Heinäkuussa tilanne oli erityisen vaikea Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Myös elokuun alussa sinilevähavaintojen määrä rannikolla on ollut pitkäaikaista keskiarvoa suurempi. Itämeren ravinnekuormituksesta on tunnetusti keskusteltu pitkään. Yleensä tikun nokkaan nostetaan maatalouden aiheuttama ravinnekuormitus, vaikka tekemistä on myös yhdyskuntien ja merenkulun päästöjen vähentämisessä.

Laivaliikenteen päästöistä nousi isompi keskustelu joitakin vuosia sitten. Myös toimiin on viimein ryhdytty. Viime vuonna voimaan tullut säännös kieltää matkustajalaivoja laskemasta käsittelemätöntä käymäläjätettä Itämereen. Sääntely ei kuitenkaan koske rahtilaivoja, jotka voivat edelleen laskea jätevetensä mereen. Myös risteilylaivojen päästöihin liittyy porsaanreikä. Hienonnettu ruokajäte ja erilaisista pesuista keittiöissä ja suihkuissa kertyvä harmaavesi voidaan yhä laskea mereen (MT 12.8.).

Kyseessä ei ole aivan pieni asia. Itämerellä liikennöi joka päivä noin 2 000 alusta, joista 95 prosenttia on rahtialuksia. Rahtialuksilla on noin 25 000 hengen miehistö. Koronan jälkeen uudelleen käynnistyneet kansainvälisten risteilijöiden vierailut taas tuovat pelkästään Helsinkiin arviolta yli 160 alusta.

Baltic Sea Action Groupin meriliikenteen projektijohtajan Elisa Mikkolaisen mukaan erityisen ongelmallista on, jos valmiiksi rehevöityneelle merialueelle päästetään kerralla isompi sysäys jätettä. Hienonnettu ruokajäte on myös koostumukseltaan sellaista, että sen ravinteita sinilevät voivat helposti käyttää hyödykseen. Suomenlahden vilkkaasti liikennöidyillä väylillä tällaisilla kertapäästöillä voi olla iso vaikutus leväkukintojen kasvulle.

Mikkolaisen mukaan ruuan tähteiden osalta tiukennuksia sääntöihin ei ole näköpiirissä vaikka Suomi niitä ajaakin. Uudemmissa laivoissa on ravinteiden talteenottoon liittyviä järjestelmiä. Ruotsiin ja Viroon liikennöivät autolautat ovat purkaneet kaiken jätteensä viemäriverkkoon jo vuosia.

Risteilylaivat tuovat Helsinkiin kaivattuja matkailutuloja. Loistoristeilijöiden rakentaminen on myös ollut suomalaisen laivanrakennusteollisuuden perinteinen leipälaji. Risteilybisnekseen liittyy kuitenkin paljon ongelmia, joista ravinnepäästöt ovat vain yksi. Isojen laivojen jatkuva virta tekee pahaa jälkeä meriekosysteemeille monissa maailman turistikohteissa. Kaikkialla risteilyturisteja ei enää toivoteta avosylin vastaan.

Itämerellä laivojen ravinnekuormitus lisää joka tapauksessa merenpohjan happikatoa ja laajojen levälauttojen syntymistä. Myös luonnon monimuotoisuus kärsii ravinnepäästöjen seurauksena. Ruokajätteen dumppaaminen mereen on myös eettinen ongelma. Varakkaiden turistien ruuan tähteitä pumpataan mereen samaan aikaan, kun osassa maailmaa kärsitään pahimmasta nälänhädästä vuosikymmeniin.

Laivaliikenteen sääntely on kansainvälistä toimintaa. Merenkulun toimivuus ja tasapuoliset säännöt ovat Suomen kaltaiselle, ulkomaankaupasta riippuvaiselle maalle elinehto. Hallituksen pitääkin määrätietoisesti ajaa tiukempia sääntöjä, jotka kieltäisivät kaikilta laivoilta ruoka- ja käymäläjätteiden kaatamisen mereen.

Vastuu on myös risteilyista nauttivilla asiakkailla. Kansainvälisiä risteilyjä myydään luksustuotteena. Luksukseen kuuluu korkean hinnan lisäksi myös vastuu ympäristöstä. Vaikka oltaisiinkin toisella puolella maapalloa.