Niinistön ylivoima pelottaa haastajia

Suomen kansa kokoontui jälleen uutena vuotena kuuntelemaan perinteiseen tapaan tasavallan presidenttiä. Presidentti Sauli Niinistöä puhetta suomalaiset kuuntelevat tyytyväisin mielin.

MT:n Luottamuspuntari osoittaa, että luottamus presidentti Niinistöä kohtaan on erittäin korkeaa.

Niinistö on omassa sarjassaan verrattuna esimerkiksi hallituksen ja opposition johtohahmoihin. Luottamus Niinistöön on lujaa läpi puoluekentän. Pientä nikottelua on vain vasemmistoliitossa, ja senkin kannattajista yli puolet luottaa Niinistöön.

Niinistö on hoitanut presidentin tehtävää taitavasti. Hän on ottanut roolia kansainvälisessä politiikassa. Häntä kuunnellaan. Hän osaa analysoida maailmanpolitiikkaa mutta myös hoitaa henkilösuhteita.

Niinistö on myös ollut aktiivinen kotimaassa. Hän ottaa kantaa napakastikin, kun siihen on aihetta. Hän on kiertänyt maata ja ollut eri tilanteissa – myös medioissa – erilaisten kansalaispiirien käytettävissä. Hän on ottanut arvojohtajuutta.

Niinistöä kohtaan tunnetun luottamuksen kivijalkoja ovat arvopohjaisuus, uskottavuus, johdonmukaisuus, pätevyys, toden puhuminen, ymmärrettävyys, muiden arvostaminen ja erilaisuuden ymmärtäminen.

Kun ajat ovat vaikeat niin politiikassa kuin taloudessa, on tärkeää, että kansalaiset voivat kokea vahvaa luottamusta tasavallan päämieheen.

Niinistö on istunut presidenttinä kohta neljä vuotta. Seuraavat presidentinvaalit ovat keväällä 2018.

Niinistö on luvannut ottaa kantaa jatkokauteensa noin vuotta ennen tulevia vaaleja eli alkuvuodesta 2017. Aikataulu on ymmärrettävä. Myös hänen edeltäjänsä Tarja Halonen ilmoitti omasta ehdokkuudestaan noin vuotta ennen vaaleja.

Onko Niinistö pyrkimässä toiselle kaudelle? Sitä ei tiedä kukaan – ei ehkä presidentti itsekään.

Voisi kuitenkin kysyä, miksi Niinistö ei jatkaisi, koska hän on onnistunut hyvin, kansalaisten luottamus on vahvaa, hän on hyvässä kunnossa – ja vaikeina aikoina jatkuvuus ulkopolitiikassa ei ole vailla merkitystä.

On selvä asia, että muut puolueet ja mahdolliset ehdokkaat yrittävät tahdistaa vaaliaskeleensa Niinistön ilmoittamaan aikatauluun.

Jos Niinistö lähtee ehdolle, vaalien luonne on selkeä. Niinistön asema on niin vahva, että hän voi tulla valituksi jopa ensimmäisellä kierroksella. Edes siedettävän tuloksen saaminen on Niinistön haastajilla näillä näkymin kovan työn takana.

Jos Niinistö ei lähde ehdolle, asetelma muuttuu täysin. Silloin tulee kova ja myös ennalta arvaamaton vaali, johon ei ole tällä hetkellä selkeää ennakkosuosikkia.

Jos Niinistö haluaa jatkaa, tilanne on vaikea ainakin muille porvaripuolueille paitsi kokoomukselle. Moni puoluejohtaja saattaisi haluta tukea Niinistöä, mutta puolueen uskottavuus voi edellyttää omaa ehdokasta.

Esimerkiksi keskustassa Niinistön kannatus on suurta. Pääministeri Juha Sipilän ja presidentin yhteistyö toimii hyvin. Silti on hankala kuvitella tilannetta, jossa suurin puolue kävisi vaaleihin ilman omaa ehdokasta.

Mutta kuka lähtee keskustan ehdokkaaksi? Puolueessa on viisi entistä ja nykyistä pääministeriä: Esko Aho, Anneli Jäätteenmäki, Matti Vanhanen, Mari Kiviniemi ja Juha Sipilä. Heistä tuskin kenelläkään on intoa.

Tarjolla voi olla ministeri Olli Rehn ja puolueen kestoehdokas, kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen, jonka linja on kovin etäällä nykyjohdon linjasta. Jos keskusta käy esivaalin Rehnin ja Väyrysen välillä, Rehnin voitto ei ole itsestään selvä.

Perussuomalaisten suosikki lienee ulkoministeri Timo Soini, mutta haluaako hänkään haastaa Niinistöä?

Nosteessa olevalle SDP:lle tilanne voi olla helpoin. Tällä hetkellä kannunvalajat nostavat mahdolliseen esivaaliin entiset puheenjohtajat Eero Heinäluoman ja Jutta Urpilaisen.

Presidentinvaaleihin on vielä pari vuotta. Paljon ehtii tapahtua.

Viime vuosien vaikeat ajat ovat kuitenkin osoittaneet, että presidentillä on merkitystä, vaikka hänen valtaansa on riisuttu. Siksi on kaikkea muuta kuin samantekevää, kuka on Mäntyniemen isäntä tai emäntä.