EU kaipaa nyt malttia ja nöyryyttä

Britanniaa repivä kansanäänestystulos on noussut symboliksi vastakkainasettelulle ja kansalliselle kahtiajaolle. Kysymys EU-jäsenyydestä on niin monimutkainen, että on aivan oikein kysyä, kannattiko tällaista asiaa päästää kärjistymään näin pitkälle. Pääministeri David Cameron joutuu kantamaan valtavan vastuun sekä Britannialle että koko Euroopalle.

Britannia ei ole kuitenkaan kärjekkyydessä yksin. Maltillisuus ei ole tällä hetkellä trendikästä muuallakaan EU:ssa. Taloudelliset ongelmat, Kreikan ainaiselta tuntuva tukeminen ja pakolaisongelman hallitsemattomuus ruokkivat tyytymättömyyttä, joka tuntuu kärjistyvän maassa toisensa jälkeen.

Euroopassa eletään vaihetta, jossa ongelmia kuvaamalla hankitaan kansan suosiota. Uhkaillaan hallitsemattomalla maahanmuutolla ja vedotaan unioniin epäselviin käytäntöihin. Ratkaisujen tarjoaminen ei käy kaupaksi.

Kuitenkin EU:lla on periaatteessa esittää useita voittoja, joissa maltillisuus ja yhteistyö ovat tuottaneet etua. Alun perin Schumanin julistuksesta syntyneen integraation tarkoituksena oli tuottaa rauhaa ja vakautta Eurooppaan, erityisesti Saksan ja Ranskan välille. Tässä EU on onnistunut. Unioni on tuottanut myös talouskasvua, yhteisen valuutan ja matalan korkotason. Ulkomaan kaupasta eläville maille, kuten Suomelle, yhteismarkkina-alueesta ja vapaasta liikkuvuudesta on ollut hyötyä.

Unioni ei ole tässä kunnossa ollut valmis kohtaamaan taloudellista taantumaa, finanssikriisin leviämistä eikä jakamaan taakkaa pakolaistulvasta tavalla, joka tuntuisi kaikista jäsenmaista tasapuoliselta. Eri maissa haetaan nyt näihin ongelmiin puhtaasti kansallisia ratkaisuja, ja EU on joutunut syntipukiksi sellaisissakin asioissa, jotka eivät sille kuulu.

Monissa asioissa EU voi myös katsoa peiliin. Monimutkaisella hallinnolla, hillittömällä byrokratialla ja muun muassa maatalouden kriisiytymiseen johtaneella politiikallaan se on työntänyt valtit vastustajiensa käsiin. Unioni ei ole koskaan pystynyt selvästi puhuttelemaan jäsenmaidensa kansalaisia. Ei silloinkaan, kun sillä olisi ollut tarjota vastauksia ja ratkaisuja jäsentensä odotuksiin.

Taas ollaan tilanteessa, jossa maltillinen vuoropuhelu sekä Britannian että EU:n sisällä olisi välttämätöntä. Britannian kahtiajako on tällä hetkellä niin syvä, ettei edellytyksiä yhteistyöhön vähän aikaan ole.

Britannian kansanäänestyksen jälkeen mikään unionissa ei ole enää niin kuin ennen. Kun kissa on nostettu pöydälle, jäsenyys on helppo ottaa tarkastelun kohteeksi muuallakin. Halukkaita riittää.

Ytimessään kysymys on siitä, tuottako EU jäsenmaalleen sellaista hyötyä, joka on kerrottavissa äänestäjille selvästi ja kirkkaasti. Vaikka kärjistämistä onkin syytä välttää, myös unionin rapautumisen ja jopa hajoamisen aiheuttamat seuraukset pitäisi pystyä kuvailemaan selvästi.

Schumanin julistuksen perintö olisi syytä nyt muistaa. Unionin hajoaminen hyödyttäisi lyhyellä tähtäimellä Venäjää. Myös Yhdysvaltain presidentinvaaleissa republikaanien populisti Donald Trump on, kuvaavaa kyllä, ilahtunut brittien erosta.

On mahdollista, että EU todella hajoaa. Todennäköistä se ei ole, mutta unionin koossa pitäminen vaatii nyt paljon enemmän ponnisteluja kuin kertaakaan ennen. EU:n on pystyttävä uusiutumaan ja sen on keskityttävä olennaiseen. Byrokratiaa ja mielivaltaiselta tuntuvaa regulaatiota on pystyttävä purkamaan. Minkäänlaiseen ylimielisyyteen Brysselin väellä ei ole enää varaa.

Myös suhteet Britanniaan on rakennettava maltilla ja kiihkottomasti. Britannia on yhä vahva eurooppalainen vaikuttaja, joka on saanut äänestyksessä pahasti siipeensä. On aivan mahdollista, että brexitin briteille aiheuttama järkytys voi olla EU:lle avuksi. Brittien vastoinkäymiset osoittavat nyt käytännössä, millaista elämä EU:n ulkopuolella on.