Ministeriö mittaa turhaa asiaa
Opetus- ja kulttuuriministeriön uutta yliopistojen vertailutapaa arvostellaan perustellusti, koska se korostaa turhaan Uudenmaan merkitystä.
Opetus- ja kulttuuriministeriön mittausten mukaan Lapin yliopistosta valmistuneista maistereista yli 70 prosenttia sijoittuu muualle kuin Uudellemaalle. Kuva: Elli Alasaari / Lapin yliopistoOpetus- ja kulttuuriministeriö lisäsi viime vuonna yliopistojen kehitystä kuvaavaan mittaristoon uuden indikaattorin. Se arvioi, kuinka suuri osa valmistuneista maistereista sijoittuu Uudellemaalle.
Indikaattorin perusteella ykkönen on Aalto-yliopisto ja viimeinen Oulun yliopisto. Oulun yliopistosta valmistuneista uusista maistereista Uudellemaalle suuntaa vajaa 20 prosenttia, Tampereen, Itä-Suomen ja Lapin yliopistoista vajaa 30 prosenttia.
Opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osaston ylijohtajan Sirkku Linnan mukaan ministeriö seuraa opiskelijoiden liikkuvuutta maakuntien välillä. Uusimaa on nostettu esiin, koska siellä liikkuvuus on suurinta. Kyse ei ole siitä, että yliopistoja laitettaisiin näin paremmuusjärjestykseen. (Yle 3.7.)
Numerot kertovat tietoisesti tai piilotetusti mittaajan asenteista ja tavoitteista.
Kaikki eivät selitystä niele. Lapin yliopiston rehtorin Antti Syväjärven mielestä indikaattori ei ole järkevä, sillä yliopistoilla on valtakunnallinen koulutustehtävä. Hänen mielestään indikaattori on kuin kyräilevää piirikunnallista seurantaa.
Itä-Suomen yliopiston rehtori Tapio Määttä toteaa Suomen Kuvalehden kolumnissaan, että indikaattori on kelvoton. Hänen mukaansa yliopistojen alueellista vaikuttavuutta olisi mielekkäämpää arvioida sillä perusteella, kuinka suuri osa niitä valmistuneista sijoittuu lähialueille. (SK 29.6.)
Määttä muistuttaa, että 20 koulutuksen ja 13 tutkimuksen indikaattorilla kuvataan ja arvioidaan yliopistojen toiminnan kehitystä neljän vuoden aikajänteellä. Ministeriö on asettanut yliopistot lukujen perusteella paremmuusjärjestykseen.
Määtän mukaan niissä näkemyksissä on perää, joiden mukaan yliopistojen johtamisessa kiinnitetään nykyisin liikaa huomiota esimerkiksi julkaisujen tai tutkintojen määrään, kun pitäisi puhua enemmän laadusta.
Indikaattoreilla johtamisen keskeinen ongelma on Määtän mukaan se, että sitä saa, mitä mitataan. Numerot kertovat tietoisesti tai piilotetusti mittaajan asenteista ja tavoitteista.
Oulun yliopiston koulutusvararehtori Mirja Illikaisen mukaan mittaria voi tarkastella myös niin, että kuinka moni valmistuneista maistereista työllistyy muualle kuin Uudellemaalle.
Uudenmaan nostaminen esiin antaa turhaan lisää vettä myllyyn niille, joiden mielestä maakuntayliopistot ovat turhia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat





