EU:n energiapolitiikkaan tarvitaan enemmän realismia

Kuluvan talven aikana energian hinta on noussut ennätyksellisen korkeaksi. Kallistuneet polttoaineet ja sähkö aiheuttavat suuria ongelmia koko EU:ssa. Monissa jäsenmaissa valtio onkin ryhtynyt kompensoimaan energian korkeita hintoja.

Esimerkiksi Ruotsissa valtio tukee korkeista sähkön hinnoista kärsiviä kotitalouksia noin 580 miljoonan euron tukipaketilla. Viron hallitus kuittaa kaikkien kotitalouksien sähkölaskuista 12 senttiä kilowattitunnilta ylittävän osan. Lisäksi yksityisille kuluttajille hyvitetään osa kaasulaskusta ja energiayhtiöille siirtomaksuja. Myös Suomessa päätöksillä on kiire.

Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry arvioi kuljetusalan kustannusten nousevan pelkästään polttoaineiden hinnan takia 500 miljoonaa euroa vuodessa. Ala esittää tilanteen korjaamiseksi ammattidieseliä eli polttoaineveron palautusta. (MT 7.2.)

Hintojen nousun taustalla on monia syitä. Maakaasun ja öljyn maailmanmarkkinahinnat ovat nousseet nopeasti maailmantalouden elpyessä, tuulivoiman tuotanto vaihtelee ja päästöoikeuksien hinta nousee. Yksi syy on myös Saksan päätös sulkea ydinvoimalansa.

Vaikka paineet tulevat ulkopuolelta, voi valtiovalta vaikuttaa omilla päätöksillään. Tehokkain ja nopein keino on energiaverojen alentaminen. Teollisuuden sähkövero on jo laskettu EU:n minimiin, mutta polttoaineverotus on Suomessa maailman kovimpia. Esimerkiksi bensiinin kuluttajahinnasta noin 60 prosenttia on erilaisia veroja. Perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja Liike Nyt jättivät eilen energian hintoja koskevan välikysymyksen hallitukselle.

Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtajan Suna Kymäläisen (sd.) mielestä Suomessa pitäisi pohtia polttoaineverotuksen määräaikaista laskemista tuntuvasti, jopa lähelle EU-säännösten minimiä. (Demokraatti 7.2.)

Merkittävä tekijä korkeiden energiahintojen taustalla on EU:n energiapolitiikan epäonnistuminen. Energiapolitiikka on ollut päästöjen leikkaamista, mutta kohtuuhintaisen energian saannin turvaaminen on unohtunut.

Energiapolitiikka on metsäpolitiikan tavoin kansallista politiikkaa, mutta ilmastopolitiikan kautta EU on ottanut niissä ison roolin. Kansallinen liikkumavara energiapolitiikassa on vähentynyt, koska EU:n asettamat raamit ovat kiristyneet.

EU on niin riippuvainen tuontienergiasta, että EU-komissio esittää fossiilisen maakaasun sisällyttämisestä kestävän rahoituksen luokitteluun eli taksonomiaan. EU:sta on tulossa lisää energian hintaa nostavia päätöksiä osana Fit for 55 -ilmastopakettia. Komissio esittää muun muassa nykyisen päästökaupan tiukennusten lisäksi sen laajentamista tieliikenteeseen ja rakennusten lämmittämiseen.

Koska päätökset lisäävät energiaköyhyyttä entisestään, komissio esittää päästökaupasta saatavien tulojen ohjaamista EU:n uuteen sosiaalirahastoon, joka vähentäisi päästökauppajärjestelmän aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia etenkin pienituloisiin kansalaisiin, mikroyrityksiin sekä liikenteen käyttäjiin. Pitkistä etäisyyksistä ja kylmistä talvista huolimatta Suomen nettomaksuosuus rahastosta olisi noin 840 miljoonaa euroa.

Koska EU siirtää laskua ilmastonmuutoksen torjumisesta tavalliselle kansalle, energian hinta nousee tulevaisuudessakin. Ilmastonmuutoksen torjuminen on tärkeää, mutta sen hyväksyttävyyttä ei lisää, että kasvava osa kansalaisista ja yrityksistä joutuu turvautumaan energiatukiin. Se ei ole taloudellisti eikä sosiaalisesti kestävä ratkaisu.

Päästöjen vähentäminen perustuu sähkön käytön lisäämiseen muun muassa lämmityksessä, teollisuudessa ja liikenteessä. Päätöksiä tehtäessä pitäisi olla tiedossa, miten lisääntyvä sähkön tarve täytetään.

Päätöksiä tehtäessä pitäisi olla tiedossa, miten lisääntyvä sähkön tarve täytetään.