Ruokaturvan on oltava Euroopan muistilistan kärjessä
Inflaatio, talouden ennusteiden heikentyminen sekä energiakriisi tuovat merkittävää epävarmuutta tuottajien arkeen.Euroopan parlamentin maa- ja metsätalousvaliokunnassa keskusteltiin tällä viikolla Ukrainan sodan seurauksista Euroopan ruokaturvalle. Aihe on ollut heti helmikuusta asti voimakkaasti esillä sekä EU:ssa että Suomessa. Valiokunnan ääni tuntuu olevan asiassa ryhmärajoista huolimatta jopa harvinaisen yksiääninen: eurooppalaista ruoantuotantoa on nyt puolustettava.
Venäjän hyökkäys johti merkittävään epävarmuuteen Euroopassa ja maailmanlaajuisilla ruokamarkkinoilla. Maatalouden riippuvuus globaalista energiantuotannosta ja taloudesta on tullut yhä vahvemmin esiin, sillä sotatilanne on osoittanut EU:n olevan riippuvainen Venäjältä tuotavista lannoitteista, rehuista ja energiasta. On tärkeää myös muistaa, että tuotantopanosten maailmanlaajuinen hintojen nousu oli ennätystasolla jo ennen Venäjän hyökkäystä.
Inflaatio, talouden ennusteiden heikentyminen sekä energiakriisi tuovat merkittävää epävarmuutta tuottajien arkeen. Esimerkiksi verrattuna vuoteen 2021, vuoden 2022 toisen kvartaalin aikana suomalaisessa maataloudessa kulutettujen tavaroiden ja palveluiden keskihinta nousi peräti 36 prosenttia. On ymmärrettävää, että tuottajat ovat asemastaan juuri nyt huolissaan.
Tuottajien aseman lisäksi inflaation aiheuttama ruoan hintojen nouseminen on nyt EU:n huolenaiheiden keskiössä. Elintarvikkeiden jyrkkä hinnannousu vaikuttaa elintarvikkeiden ostovoimaan ja lisää paineita pienituloisille. Esimerkiksi Eurostatin mukaan elintarvikkeiden hinta yleisesti oli heinäkuussa 2022 liki 9 prosenttia korkeampi kuin vuotta aiemmin. Ruoan kohtuuhintaisena pitämisen tuleekin nyt pysyä EU:n prioriteettilistan kärjessä.
Kylmäävistä luvuista huolimatta komissio vaikuttaa kuitenkin edelleen elävän omassa todellisuudessaan. Niin kutsuttu torjunta-ainealoite on erinomainen esimerkki onnettomasta tunaroinnista: aloitteen sisältämä vaikutustenarviointi oli susi jo syntyessään.
Tuholaislajien määrä ei valitettavasti ainakaan vähene tulevien vuosikymmenten aikana. Tavoite torjunta-aineiden vähentämisestä on sinänsä tärkeä, mutta realiteettien on oltava samaan aikaan kunnossa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että uusia torjunta-aineita pitää pystyä ottamaan käyttöön riittävän joustavasti, jotta käytössä oleville myrkyille resistentit tuholaiset saadaan pidettyä kurissa. Tällä hetkellä lainsäädäntökokonaisuus ei ole tältä tai muiltakaan osin riittävän joustava, eikä torjunta-ainealoite vastaa eurooppalaisen ruuantuotannon realiteetteja.
Komission on nyt laskeuduttava pilvilinnoistaan realismin äärelle. Uusien aloitteiden lisäksi tarvitaan olemassa olevien aloitteiden kriittistä tarkastelua. Kansainvälinen pelko siitä, että vuosien 2007-2008 ruokakriisi tulee toistumaan, ei ole tuulesta temmattu. Euroopan ruokatuotanto on pidettävä riittävällä tasolla, jotta tuotannon omavaraisuusaste säilyy myös tulevien kriisien varalta. Pikkutarkan ja ruokaturvaa uhkaavan sääntelyn sijaan olisi tunnustettava tosiasiat. Ruoantuotantoon on panostettava enemmän kuin koskaan, ja tähän tarvitaan parlamentin lisäksi myös komission tukea.
Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat






