Maksuhäiriöiden syyt selvitettävä

Maksuhäiriöiden määrä on kovassa kasvussa. Suuri osa kasvusta johtuu ongelmien kasaantumisesta samoille henkilöille. Maksuhäiriörekisteriin on kuitenkin joutunut jo 370 000 henkilöä.

Alan merkittävä toimija Suomen Asiakastieto Oy julkaisi viime vuoden lukun­sa alkuviikosta. Vaikka maksuhäiriöisten rekisteriin joutuneiden määrä on kasvanut vain hieman, tilanne on huolestuttava.

Yksityishenkllöille rekisteröitiin viime vuonna yli 1,6 miljoonaa maksuhäiriömerkintää. Osa on listalla vain harvoin, mutta toisille merkintöjä kertyy hurjasti. Yrityksen rekisterissä olevilla henkilöillä on nyt keskimäärin 15 maksuhäiriötä.

Kehitys on surullista, koska se tapahtuu tilanteessa, jolloin kansantaloudella menee hyvin. Työttömyys­luvut ovat jatkuvasti kohentuneet ja talouden kasvu on sekä kasvu­keskuksissa että monissa maakunnissa erittäin hyvää. Tästä huolimatta osa meistä ei pysy menossa mukana. Ei ainakaan sovittujen pelisääntöjen mukaan.

Selityksiä ilmiölle on useita. Kulutus­keskeinen yhteiskunta, maksu­moraalin heikkeneminen ja luoton saannin helpottuminen ovat varteenotettavia syitä. Osalle meistä velaksi elämisen seuraukset selviävät liian myöhään. Kun rekisteriin kerran joutuu, seurauksia voi joutua kantamaan vuosia. Siitäkin huolimatta, että yrittää ja jopa onnistuu oman taloutensa kuntoon saattamisessa.

Henkilöitä, jotka pyrkivät hoitamaan ongelmansa pitäisi kuitenkin tukea. Yli sata kansanedustajaa on jättänyt lakialoitteen, jossa esitetään maksuhäiriömerkinnän poistamista heti, kun velka on maksettu (Yle 21.6). Tämä helpottaisi velan maksaneiden mahdollisuuksia saada asiansa pysyvästi kuntoon. Vuokrien, vakuutusten ja useiden muiden maksujen hoitaminen onnistuisi ilman, että joutuu perustelemaan maksukykyään tai hoitamaan niitä etukäteen.

Myös luotonantajien vastuuta on perätty. Luottopäätöksiä ei tietenkään pitäisi tehdä heppoisin perustein. Tällä hetkellä maksuhäiriöiden kasaan­tumi­nen ja kasvu asettaa kuitenkin myös luotottajien toiminnan suurennuslasin alle.

Ratkaisuksi on tarjottu luotto­rekisterien kehittämistä. Jos pankeilla ja muilla luotonantajilla olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet selvittää rahaa tarvitsevien aiemmat velat, uusista luotoista päättäminen helpottuisi. Samalla kansalaisten tietosuojaan ja yksityisyyteen kohdistuisi riskejä. Järjestelmä on myös lainsäädännölli­sesti hankala ja lopputuloksista riippuen kallis.

Selvittämisen arvoista on myös, pitäisikö luotottajien velvollisuuksia selvittää asiakkaidensa maksuvalmius kiristää. Silläkin uhalla, että se voi nostaa kulutusluottojen hintoja ja heikentää niiden saatavuutta.

Maksuhäiriöiden hoitamista koskeva lainsäädäntötyö on varmasti välttämätöntä, mutta samalla se sivuaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan oikeaa kipupistettä. Ulosotossa on tälläkin hetkellä yllättävän moni suomalainen kotitalous. Viime vuonna tässä menettelyssä oli peräti puoli miljoona henkilöä (Yle 21.6).

Ulosottoon ei kukaan hennoin perustein halua. Taustalla on työttömyyttä, sairautta, henkilökohtaisia tra­ge­­di­oi­­ta ja silkkaa huonoa tuuria.

Kysymys ei usein olekaan siitä, että kulutusluotto jää maksamatta. Eikä edes siitä, että kulutusluotto maksetaan mieluummin kuin julkisen toimijan lasku. Kysymys on siitä, että koti­talouden rahat eivät riitä elämiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas­maksuja meni viime vuonna ulos­ottoon 320 000 kappaletta ja kuntien päivähoitomaksuja 36 000.

Lainsäädäntöä kehitettäessä ihmisten oikea hätä pitäisi pystyä erottamaan vastuuttomasta kulutus­käyttäytymisestä ja luotonantajien toiminnan kehittämisestä, ja mitoittaa toimet sen mukaan.