Eurooppa on taas paitsiossa, kun Ukrainaan hierotaan rauhaa ‒ heikkenevää Venäjää pitäisi silti kyetä painostamaan

Vladimir Putin ja USA:n erikoislähettiäs Steve Witkoff tapasivat viime viikolla Moskovassa. Kuva: Alexander Kazakov / Lehtikuva

Pääkirjoitus|Ulkomaat

27.1.202611:36

Pääkirjoitus

Tapio Nurminen

Presidentti Vladimir Putin on taatusti seurannut USA:n ja sen eurooppalaisten liittolaisten mutapainia tuttu ivallinen hymynkare kasvoillaan.

Kuvaavaa on, että Venäjän johtaja kyseli, josko presidentti Donald Trumpin irvokkaan rauhanneuvoston miljardin taalan jäsenmaksun voisi suorittaa Venäjältä jäädytetyillä varoilla.

Voitonvarman ylimielisyyden ei kuitenkaan pidä antaa hämätä.

Massiivisiin menetyksiin nähden Venäjän sotamenestys, eli eteneminen Itä-Ukrainan rintamalla, on edelleen vaatimatonta. Useiden varteenotettavien lähteiden mukaan jopa yli miljoona venäläistä on kuollut tai haavoittunut vakavasti neljä vuotta kestäneessä sodassa.

Vladimir Putinin asema Venäjällä on edelleen vahva, vaikka menestys Ukrainan sotarintamalla on ollut vaatimatonta.  Kuva: Timo Filpus

Pakotteiden ansiosta Venäjän talous heikkenee hyvää vauhtia. Öljyn vienti on yhä hankalampaa. Mustaa kultaa myydään polkuhinnalla, jotta ylipäätään saadaan myytyä.

Suomen Pankin Laura Solangon mukaan Ural-raakaöljyn hinta on nyt 10‒12 dollaria läntistä Brent-laatua halvempaa. Aiemmin ero oli parin dollarin luokkaa (HS 24.1.)

Venäjän kyky hankkia asejärjestelmiin tarvittavaa teknologiaa hiipuu ja riippuvuus Kiinasta kasvaa. Mittavat valuuttavarannot ovat sulaneet. Sotatalouden moolokinkita köyhdyttää siviilitaloutta.

Venäjä ei ole häviämässä sotaa, mutta paineet kasvavat. Siksi Kreml jatkaa USA-vetoisia neuvotteluja sodan lopettamiseksi eikä enää välttämättä halua vain pelata aikaa.

Mitä ilmeisimmin Venäjän johtaja on entistä taipuvaisempi ajattelemaan, ettei pelkällä kituliaasti etenevällä hyökkäyksellä ehkä sittenkään saada kaikkea sitä, mitä neuvottelemalla voidaan saavuttaa.

Putin esikuntineen uhoaa, että sota loppuu vain, jos Venäjä saa koko Donbasin Itä-Ukrainasta. Ukraina torjuu vaatimuksen.

USA-vetoisissa Ukrainan ja Venäjän neuvotteluissa kypsyy kompromissi, joka on Ukrainan kannalta kaikkea muuta kuin oikeudenmukainen. Kuva: Timo Filpus

Jonkinlainen kompromissi on kaiketi kuitenkin mahdollinen, koska neuvottelut jatkuvat. Ehkä Ukraina venyttää punaista viivaansa aluekysymyksessä ja Venäjä tulee vastaan turvatakuissa sekä siinä, miten paljon Ukrainan suvereniteettia rajoitetaan.

Putinille voi jo olla oleellisempaa se, missä laajuudessa ja miten nopeasti pakotteet puretaan ja taloudellinen yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa lähtee käyntiin, kun aseet on laskettu. Näistä kuvioista on neuvoteltu koko ajan rauhan hieronnan rinnalla.

Tätä kaikkea Eurooppa joutuu nyt pääsääntöisesti seuraamaan katsomosta, koska EU:lla ja sen johtavilla mailla ei ole ollut selkeää visiota siitä, miten Venäjän hyökkäyssota pitäisi lopettaa. Ja kun ei ole ollut visiota, ei myöskään ole pystytty polkaisemaan varteenotettavaa vaihtoehtoa sille, mitä USA nyt runnoo maaliin.

Vaikka pakotteita on asetettu päättäväisesti, Euroopalta on puuttunut oma väkevä vipuvarsi, jolla neuvotteluyhteys Moskovaan olisi saatu avattua. Viimeksi tällainen painostuskeino luisui käsistä, kun Venäjän jäädytettyjä varoja ei uskallettu kanavoida Ukrainan tukemiseen.

Eurooppa joutuu seuraamaan paitsiosta, kun Trump esikuntineen valmistelee talousyhteistyön käynnistämistä Venäjän kanssa. Kuva: Timo Filpus

Koska Putinilla ei ole mitään painetta neuvotella Euroopan johtavien maiden kanssa, Euroopan on myös vaikea hyödyntää Venäjän ilmiselvää heikkenemistä, vaikka ehdottomasti pitäisi.

Lupaavia merkkejä Euroopan ryhdistäytymisestä toki on, ja hyvä niin, mutta ryhtiliike taitaa tulla liian myöhään.

Presidentti Volodymyr Zelenskyi syytti Davosin talousfoorumissa Euroopan maita saamattomuudesta ja antoi toisaalla nyt myös ymmärtää, että lopulta vain Yhdysvaltain turvatakuut ovat Ukrainan kannalta merkittäviä.

Tämä kaikki ei voi kertoa mistään muusta kuin siitä, että Ukrainan johtaja tietää luisuvansa kohti kaikkea muuta kuin kestävää ja oikeudenmukaista rauhaa.

Tässä tilanteessa EU:n pitäisi ainakin pystyä tarjoamaan ukrainalaisille nopea ohituskaista alkavissa jäsenyysneuvotteluissa. Todennäköisesti ohituskaista menee kuitenkin umpeen viimeistään silloin, kun Ukrainan massiivista maataloutta yritetään sovittaa osaksi EU:n tukipolitiikkaa.