Selvitys vaikeuttaa Jari Lepän työtä

Selvitysmies Ilkka Mäkelän raportti suomalaisen elintarvikeketjun tulevaisuudesta aiheuttaa tilaajalleen maa- ja metsätalousministeriölle hankalan tilanteen. Erityisesti arvio tilojen määrän romahtamisesta 50 000:sta 10 000:een on karmiva näkymä. Ministeri Jari Leppä (kesk.) joutuu selvityksensä kanssa koville.

Ongelmallisinta Mäkelän selvityksessä on, ettei se paneudu tuottajan ongelmien ratkaisuun. Ratkaisuksi esitetään tilakoon kasvattamista, nykyistä yrittäjämäisempää asennetta, tukijärjestelmän vakauttamista ja ennen kaikkea asennetta, jossa tuotannon määrän kasvattaminen on ainoa tapa pysyä mukana elintarvikeketjussa.

Mahdollisuutta saada tuotteista nykyistä parempaa hintaa selvitys ei tuota. Huomionarvoista oli myös, että se ei juurikaan ottanut kantaa suomalaisen kaupan keskittymiseen ja poikkeuksellisen vahvaan markkina-asemaan.

Vaikka kaupan asemaa on useissa puheenvuoroissa pidetty ongelmana, selvitysmies ei pitänyt sitä osana tehtäväänsä. Tämä on omituista siitäkin syystä, että ministeri Leppä itse on kiinnittänyt asiaan vakavaa huomiota ja luvannut parannuksia asiaan. Nyt Leppä tyytyy toteamaan, että asia olisi saanut Mäkelän selvityksessäkin olla (MT 7.7).

Ministeri saa asian eteensä vielä monta kertaa. Niin vahvasti hän on pohjannut omien ehdotustensa esittämisen Mäkelän raportin julkistamisen jälkeiseen aikaan. Nyt raportti ei tilojen elinmahdollisuuksien kannalta tarjonnutkaan mitään uutta.

Lepältä sen sijaan kaivataan paljonkin uutta. Ministerillä pitäisi olla näkymä siihen, miten suomalainen maataloustuotanto järjestetään tulevaisuudessa. Nyt Leppä piti Mäkelän arviota tilojen määrän romahtamisesta kovin suurena, mutta katsoi mahdottomaksi arvioida, toteutuuko selvitysmiehen visio.

Tiloille ministerin kannat eivät riitä. Tuottajat haluavat tietää, aikooko hallitus tehdä jotain maatalouden tulevaisuuden varmistamiseksi. Jos hallitus jakaa Mäkelän arvion tilamäärästä, sekin on syytä sanoa suoraan ääneen.

Hallituksen on pystyttävä linjaamaan tavat, joilla suomalainen tuotanto pidetään kannattavana, puhtaana, antibioottivapaana ja eettisesti korkeatasoisena. Tehotuotanto ei ole ainoa tapa tehdä tätä. Sitä eivät halua myöskään kuluttajat.

Sen sijaan tehokasta tuotannon pitää olla. Tämän hyväksyvät myös tuottajat itse. On päivänselvää, että vain sellainen tuotanto menestyy, joka tuottaa tekijälleen säällisen elannon.

Ansiokasta Mäkelän raportissa oli alleviivata maatalouden tuotannon valtava tehostuminen. Yhtä suoraselkäistä oli myös todeta, että merkittävä määrä tästä ei ole jäänyt tuottajalle, vaan se on valunut teollisuudelle ja kaupalle. Mikä estää saman kehityksen jatkumisen myös tulevaisuudessa?

Tuottajan ammatti on yhdistelmä markkinataloutta, huoltovarmuutta ja ympäristötekoja. Maataloudella on vahva rooli alueellisena työllistäjänä ja maakuntien elinvoiman lähteenä. Pellot on pidettävä myös tuotannossa globaalin ilmastonmuutoksen takia. Ruokaa on tulevaisuudessa pystyttävä tuottamaan siellä, missä se on mahdollista.

Pelkkä markkinatalous ei riitä tämän ammatin suojaksi Suomessa eikä muuallakaan. Se vaatii toimia poliitikoilta, tuottajien etujärjestöltä MTK:lta ja tuottajien omistamilta yrityksiltä. Ennen kaikkea se vaatii sitä, että kuluttajat pitävät kotimaista tuotantoa arvossa.

Lepällä on vajaat kaksi vuotta aikaa tukea tuottajan työtä. Selvitysmies Mäkelän työ ei häntä tässä auttanut. Lisätoimia odotetaan pikaisesti.