Perussuomalaiset kaipaavat aatetta

Viikonloppuna Turussa 20-vuotista taivaltaan juhlinut perussuomalainen puolue on poikkeuksellinen poliittinen menestystarina. Se on ennen muuta puheenjohtajansa Timo Soinin, 53, politiikan mestarinäyte. Tämä ei jäänyt Turussa vakan alle.

Soini on tehnyt Suomen maaseudun puolueen raunioille yhden Suomen suurista poliittisista ryhmistä. On hyvin harvinaista, että kuolemaa kolkutelleesta pikkupuolueesta luodaan uudistamalla ja seiniä leventämällä keskeinen hallituspuolue.

Operaatio on vaatinut poliittisia taitoja, kykyä haistaa ilmapiiriä, taktista silmää ja hirveän määrän jalkatyötä. Soini on kiertänyt maata kuin väsymätön suomenhevonen.

Puolue on voinut kasvaa, kun Soini on paaluttanut seinät leveälle ja katon korkealle. Mukaan on päässyt, kun on halunnut. Yhteistä aatepohjaa ei ole kysytty eikä kaivattu.

Ehkä eniten perussuomalaisia on yhdistänyt EU- ja eurokriittisyys. Kriittinen EU-linja vei puolueen oppositioon ensimmäisen jytkyn jälkeen runsaat neljä vuotta sitten.

Tällä kertaa puolue sitoutui hallituksessa melko vaivattomasti samaan Eurooppa-linjaan kuin EU- ja euromyönteinen kokoomus. Tämä on kirpaissut monia puolueaktiiveja, ja saanut jotkut moittimaan Soinia takinkäännöstä.

Siksi on kiintoisaa, että puoluekokous nosti varapuheenjohtajaksi Sebastian Tynkkysen, joka on tukenut näyttävästi keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrysen eurokansanäänestysaloitetta. Tynkkysen mielestä Suomen pitäisi lähteä eurosta.

Yhdistävän aatteellisen asialistan ohuus näkyy myös puolueen uuden opintokeskuksen Pekasuksen agendassa. ”Maahanmuutto ja pakolaisuus ovat aika keskeisiä teemoja, kuten perussuomalaisten politiikassa yleensäkin”, rehtori Lasse Lehtinen kertoo (Yle, 7.8.).

Korkean katon politiikan vuoksi perussuomalaisia yhdistävät eniten populistinen perusvire ja vahva puheenjohtaja. Kokoavaa aateperustaa on vaikea löytää.

Kun seinät ovat leveällä, katto korkealla ja ideologia vähissä, mukaan tulee kaikenlaista väkeä. Tämä on näkynyt puolueen toiminnassa, eduskuntaa myöten.

Jotkut ryhmittymät ovat nähneet Soinin avoimien ovien politiikassa mahdollisuuden ja tulleet voimalla mukaan. Yksi on maahanmuutto- ja monikulttuurikriittinen ryhmä, jonka henkinen johtaja on EU-parlamentin jäsen Jussi Halla-aho. Turun kokouksessa Halla-ahon puhe tuntui olevan erihenkinen kuin Soinin retorisesti taitava linjapuhe. Halla-aho sai kuitenkin vahvat aplodit, mikä kertoo hänen asemastaan.

Maahanmuuttokriitikot ovat vuosien saatossa saaneet vahvan roolin puoluetehtävissä. Heitä on eduskuntaryhmässä useita.

Soini ei ole itse erityisesti leimautunut monikulttuurisuuden kriitikoksi. Taustalla voi vaikuttaa hänen katolinen vakaumuksensa. Siinä jokaisella on sama luovuttamaton arvo ja kaikkiin pitää suhtautua rakkaudella. Sellaiseen ei istu maahanmuuttajien tyly torjuminen saati rotuviha.

Perussuomalaiset on vaaleissa ansaitulla menestyksellä keskeinen hallituspuolue. Ei ole samantekevää, mitä Suomen ulkoministerin johtaman puolueen keskeiset henkilöt puhuvat ja kirjoittavat.

Sen vuoksi on tärkeää, että puolueella on selkeä linja, joka vastaa maan hallituksen ohjelmaa. Turun juhlakokouksessa tuki hallitustyölle oli selkeä. Soini totesi myös yksiselitteisesti, ettei puolue hyväksy väkivaltaa. Se on tärkeää.

Jos perussuomalaiset haluavat pysyvän paikan politiikan huipulta, puolueen on syytä käydä vakavaan aatteelliseen työhön. Pelkkä populismi ja vahva johtaja eivät riitä – varsinkin, kun hallituksessa on vaikea olla populisti. Puolueen pitää olla muutakin kuin väline saada valtaa.

Onko perussuomalaisille löydettävissä yhteinen aatepohja, joka voisi antaa puolueelle pysyvän perustan Suomen politiikan kartalla? Kenen asialla se haluaa oikeasti olla ja miten? Aika näyttää. Turun kokous ei juuri kirkastanut yhteistä ajattelupohjaa.