Kokoomus kohtaa lihaveron

Vaikka kokoomus voittaisi eduskuntavaalit, sen on vaikea etsiä kumppaneita säätöpäätöstensä tueksi. Vihervasemmiston vaatimukset ovat porvareille yhtä hankalia kuin aina aiemminkin. Nyt esille voi nousta myös liha- ja meijerivero.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Gallup-suosikki kokoomuksen vauhti alkaa hidastua, kun eduskuntavaalit lähestyvät. Edelleen kokoomus on ehdoton kärki 23.9 prosentin kannatuksella, mutta kevään huippukannatuksesta on sulanut jo yli kaksi prosenttiyksikköä pois (Yle 3.11.).

Kokeneena puoluejohtajana Petteri Orpo varoo nyt virheitä. Tämä tarkoittaa konkretian välttämistä vaalipuheissa. Se voi tarkoittaa myös mailan puristamista ratkaisuhetkillä.

Kun vaaleihin on enää viisi kuukautta, puoluetoimistossa odotetaan ajan kulumista henkeä pidätellen ja toivotaan, ettei mitään nyt sattuisi. Kokoomuksella on vähän voitettavaa, mutta paljon hävittävää.

Mutta jo nyt voi luvata, että paljon sattuu. Erityisesti talouspolitiikasta ja valtion velan kääntämisestä laskuun taantuman iskiessä tulee painajaismaista mille puolueelle tahansa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Erityisen hankala tilanne on kokoomukselle, jolle pääministerin salkku on yhä vahvasti tarjolla. Jostain pitäisi löytää toverit oman ohjelman edistämiseksi.

Ilmeisin hallituskoalitio nykyisillä kannatuslukemilla perustuu kokoomuksen ja sosialidemokraattien, vihreiden ja ruotsalaisen kansanpuolueen varaan. Orpon kannalta onnettominta olisi, jos hän joutuisi maanittelemaan vielä vasemmistoliittoakin mukaan

Jos näin käy, hallituksen voi jo nyt nimetä ”vastentahtoiseksi sinipunaksi”, jolla aatteellista pohjaa on aivan yhtä vähän kuin nykyisellä hallituksella.

Ja näin voi hyvin käydä.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Ironista kyllä, kokoomus toivoisi keskustaa nyt tuekseen, mutta keskustapomo Annika Saarikko tarvitsisi tätä varten vähintään 15 prosentin kannatuksen. Alemmilla luvuilla keskusta tuskin kokoomuksen apuriksi lähtee. Uutta vauhtia on etsittävä oppositiosta, niin karvasta kuin se onkin.

Perussuomalaisten kanssa kokoomus voisi taipuakin hallitukseen huolimatta liberaalisiipensä vastalauseista. Tähän hallitukseen kuitenkin olisi vaikea saada vihervasemmistoa mukaan.

Eikä kaikille kokoomuslaisillekaan velkaantumisen jatkaminen, työmarkkinauudistusten vesittäminen tai vaikkapa liha- ja meijerivero maistu.

Jos valtiontaloutta laitetaan oikeasti kuntoon, se kuulostaa sellaiselta työltä, johon Juha Sipilää (kesk.) lukuunottamatta harva pääministeri on viimeisten vuosien aikana halunnut tarttua.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Se tarkoittaisi leikkauksia sosiaalietuuksiin, työttömyysturvan heikentämistä ja monista tällä hetkellä tuotettavista palveluista luopumista aina sivistys- ja kulttuurimenoja myöten.

Maakunnissa ja erityisesti maaseudun elinkeinojen parissa kehitystä seurataan tarkasti ja sydän syrjällään.

Mikä on kokoomuksen ja sen varaan rakentuvan hallituksen kanta reiluun ruokaketjuun, kaupan ylivallan hillitsemiseen, maakuntayliopistoihin tai vaikkapa metsien talouskäytön jatkumiseen.

Näitä asioita maakuntien väen kannattaa kaikkien muidenkin puolueiden edustajilta kysyä. Samalla kannattaa vaatia konkreettisia vastauksia ja tarjota myös mahdollisuuksia, joita maaseudun elinvoima ja turvallinen hajautettu yhteiskuntarakenne kriisin oloissa tarjoaa.

Keskittäjäpuolueet kannattaa myös asettaa nyt vastuuseen asumistuen varaan rakennetun pääkaupunkiseudun ongelmista. Tähän piikkiin ei ole veronmaksajien rahoja syytä enää käyttää.

Jos maakuntien ääni ei nouse nyt vaalitaistossa kuuluviin, kyyti voi olla seuraavalla hallituskaudella kylmempää kuin ensi talven energiakriisi konsanaan.