Ostajan edessä on myös metsäjättien kumarrettava

Metsä Groupin Kemin biotuotetehdas Suomen metsäteollisuuden historian suurin, runsaan kahden miljardin euron, investointi. Kuva: Timo Heikkala

Suomalaisilla on aina ollut intohimoinen suhde metsään. Sitä on viime vuosina lisännyt Euroopan unionista tuleva säätely ja sen sovittaminen suomalaisiin metsiin. Mitään uutta säätely ei ole. Ensimmäinen metsälaki säädettiin vuonna 1886 metsien hävittämisen estämiseksi. Laissa määriteltiin muun muassa metsien uudistamisesta ja siitä, miten metsiä tulisi hoitaa.

Ensimmäisen metsälain tarkoituksena oli taata nousevalle metsäteollisuudelle tarpeeksi puuta. Vuonna 1996 metsälakiin lisättiin luonnonsuojelullisia elementtejä. Tällainen on esimerkiksi pykälä, jossa kielletään metsäluonnon monimuotoisuutta uhkaavien kohteiden uudishakkuut. Sen jälkeen on käyty kovaa kiistelyä, mitä ovat lain tarkoittamat kohteet.

Metsälaki on osaltaan vaikuttanut siihen, että suomalaisissa metsissä on nyt puuta enemmän kuin koskaan.

Metsäteollisuutta arvostellaan, ettei se ole panostanut uusiin tuotteisiin, vaan tyytyy tuottamaan bulkkitavaraa. Arvostelu on yltynyt entisestään, kun puheet luonnon monimuotoisuudesta ja ilmastonmuutoksesta sekä sen torjumisesta ovat lisääntyneet. Metsiä pitäisi hakata vähemmän ja valmistaa sellun sijaan pidemmälle jalostettuja tuotteita. Sellun tekijät saattavat olla kylläkin sitä mieltä, että sellun valmistus vaatii korkeaa teknologiaa ja on huipputuote.

Tällä hetkellä metsäteollisuus tekee tulosta sellulla, kartongilla ja sahatavaralla. Aiemmin rahasampona ollut paperi on menettänyt asemiaan. Uusien tuotteiden esiinmarssista on puhuttu vuosia, mutta ne ovat edelleen marginaalisia tuotteita. Uusia innovaatioita on toki kehitetty, mutta ne eivät ole Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Jari Viitasen mukaan lyöneet läpi suuressa mittakaavassa. (MT 19.3.)

Puuta käytetään perinteisten tuotteiden lisäksi muun muassa lääkkeiden, kemikaalien, eläinten rehujen, muovien, akkumateriaalien ja liikenteen biopolttoaineiden valmistuksessa.

Vaikka metsäteollisuutta arvostellaan, ettei uusia tuotteita saada markkinoille, on ala uusiutunut rajusti. Ensimmäinen metsiin liittyvä merkittävä vientituote oli terva. Sitä seurasivat sahatavara ja erilaiset puutuotteet. Metsäteollisuuden osuus viennistä oli 1920-luvulla yli 90 prosenttia. Paperi nousi 1930-luvulla sahatavaran ohi suurimmaksi vientituotteeksi. Nyt kartonki on ohittanut paperin. Viime vuonna metsäteollisuuden osuus tavaranviennistä oli noin 17 prosenttia.

Viitanen sekä MTK:n tutkimuspäällikkö Kalle Karttunen uskovat, että pitkällä tähtäimellä uusiutuvilla tuotteilla on kysyntää ja metsäteollisuuden parhaat vuodet saattavat olla vielä edessä. Myös teollisuudella riittää uskoa tulevaisuuteen.

Ala on viime vuosina investoinut Suomeenkin miljardeja euroja. Esimerkiksi Metsä Groupin toteutuneiden ja käynnissä olevien investointien arvo vuodesta 2015 lähtien on yli kuusi miljardia euroa. Suurimmat investoinnit ovat olleet biotuotetehtaat Äänekoskelle ja Kemiin. (KL 2.3.)

Metsä Groupin pääjohtajan Ilkka Hämälän mukaan kasvua ei voi rakentaa lisääntyvän puunkäytön varaan. Hänen mukaansa biotuotetahdaskonseptin ajatuksena on, että modernin sellutehtaan ympärille on mahdollista integroida muita liiketoimintoja. Jatkojalostetuilla tuotteilla on yhtiön tulevassa kasvussa keskeinen rooli.

Metsäteollisuuden tuotteissa pätevät kuitenkin samat säännöt kuin muussakin kaupassa. On valmistettava sitä, mitä ostajat haluavat ostaa.

Metsänomistajilla on metsäklusterissa edelleen sama raaka-aineen toimittajan osa. Metsänomistajille on kehitteillä uusia innovatiivisia ansaintamalleja. Toivottavasti niille on niin kova kysyntä markkinoilla, että metsänomistajilla on tulevaisuudessa mahdollista saada metsästään tuloja myös toimivista luontoarvokaupasta ja hiilensidontapalveluista.

Metsänomistajilla ja -teollisuudella on edessään valoisa tulevaisuus, mutta muiden riskien ohelle tulevaisuuteen vaikuttaa myös poliittinen riski.