Uuden hallituksen on määriteltävä Suomen suhde Kiinaan

Presidentti Sauli Niinistö tapasi Kiinan presidentin Xi Jinpingin Pekingissä 2019. Kuva: Andy Wong

Tulevan hallituksen ja ensi vuonna valittavan uuden tasavallan presidentin tärkeimpiä ulkopoliittisia linjanvetoja on suhde Kiinaan. Minkälaista Kiina-suhdetta Suomi haluaa rakentaa EU:n sisällä, Natossa ja kahdenvälisesti. Venäjän hyökkäyssota nosti keskusteluun Euroopan taloudellisen riippuvuuden Kiinasta. Väistyvä pääministeri Sanna Marin (sd.) vaati ponnekkaasti EU:n strategisen itsenäisyyden vahvistamista. Keskustelu on kuitenkin toistaiseksi jäänyt pintapuoliseksi. Tilastojen perusteella EU:n taloudellinen riippuvuus Kiinasta on vain vahvistunut sodan alkamisen jälkeen (MT 14.4.).

Suomi on pitkään pyrkinyt rakentamaan Kiinan kanssa hyviä kahdenvälisiä suhteita. 1989 Tiananmenin väkivaltaisuuksien jälkeen Suomi erottui muista länsimaista siinä, ettei tapahtumia tuomittu ja ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen (kok.) matkusti pian niiden jälkeen maahan viralliselle vierailulle. Samaa suhteiden rakentamisen jatkumoa ovat myöhemmin edustaneet presidentti Xi Jinpingin vierailu Suomen satavuotisjuhlissa ja Ähtärin surullisenkuuluisat pandat. Viime vuosina ihmisoikeuskysymykset ja uiguurivähemmistön kohtelu on nostettu tapaamisissa esille, mutta pääpaino on ollut taloudessa. Iso osa Suomen viime vuosien kasvusta onkin tullut viennistä Kiinaan ja kiinalaisista investoinneista Suomeen.

Sama tilanne on monella EU-maalla. Etenkin Saksa on rakentanut talousmahtiaan Kiinan varaan. Vaikka riippuvuus Venäjästä on kostautunut, ei Saksalla näytä olevan halua vähentää talousyhteistyötä Kiinan kanssa. Päinvastoin, Saksan tuonti Kiinasta ja investoinnit sinne kasvoivat viime vuonna vauhdilla. Liittokansleri Olaf Scholz kävi marraskuussa vauhdittamassa kauppoja ison yritysdelegaation kanssa. Ranskan presidentin Emmanuel Macronin vastaava vierailu viime viikolla sai aikaan kohun, kun Macron vihjasi, ettei Euroopan tulisi mennä osapuoleksi kiistaan Taiwanista.

Suomessa elinkeinoelämä on korostanut, että Kiinan-kauppa on välttämätöntä, jos nykyinen elintaso halutaan säilyttää. Uusiutuvan energian hankkeissa Eurooppa on täysin riippuvainen kiinalaisista komponenteista. Taiwanin kriisin kärjistyminen sodaksi ja Kiinan eristäminen talouspakotteilla aiheuttaisivat valtavan taloudellisen kriisin myös täällä. Siitäkin huolimatta siihen pitää varautua. Macronin puheet eurooppalaisesta autonomiasta ovat kauniita, mutta käytännössä Eurooppa on riippuvainen sotilaallisesti Yhdysvalloista ja taloudellisesti Kiinasta. Viime kädessä arvot ja sotilaallinen turvallisuus ratkaisevat. On mahdotonta ajatella, että EU olisi puolueeton, jos tilanne Taiwanissa kärjistyisi sodaksi.

Kiina vahvisti sanallista tukeaan hyökkäyssotaa käyvälle Venäjälle Xin Moskovan vierailulla maaliskuussa. Toistaiseksi Kiina ei ole antanut Venäjälle laajaa sotilaallista tukea. Jos niin olisi, on Euroopan unionin asetettava pakotteita myös Kiinaa vastaan. Toisaalta Kiina on painostanut Venäjää lopettamaan ydinaseilla uhkailun ja pystyy jatkossakin vaikuttamaan Venäjän toimiin.

Vaaralliset jännitteet suurvaltojen välillä eivät ole lientymässä. Toisin kuin Ukrainan kohdalla, Yhdysvallat on julkisesti ilmoittanut puolustavansa Taiwania, jos Kiina yrittää saaren valtausta. Kiina taas on julkisesti ilmoittanut palauttavansa alueen hallintaansa. Vallitsevan tilanteen hyväksyminen on silti kummankin osapuolen paras vaihtoehto. Ydinasevaltojen suoraa yhteenottoa on Ukrainassa vältetty tarkasti ja niin varmasti tehdään myös Taiwanin kohdalla.

Uuden kylmän sodan ilmapiirissä ja Naton jäsenenä Suomen perinteinen Kiinan-politiikka kaipaa joka tapauksessa päivitystä ja perusteellista keskustelua.